keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Pimiän putken alkupää!

Tällä viikolla treenasimme ensimmäistä kertaa uudella tiistain porukalla. Joukossa on sen verran Halolle vieraampia ihmisiä, että päätin pienen ilmaisutreenin höystettynä syksyn ensimmäisillä pimeillä ja uusilla maaleilla olevan hyvä harjoitus.

Ja pimiäähän meillä piisasi! Kelikin muuttui sopivasti sateiseksi, ja otsalampun valo tuntui hukkuvan pimeyteen. Tulipahan otettua siis sopivaan saumaan vasta hankitut uudet valot testiin. Niistä tosin taidan kirjoitella myöhemmin!

Treenin aluksi otettu hallittavuusosio sujui muuten hyvin, paitsi että Haloa ihmetytti paikallamakuun aikana hoidettu maalien ohjeistus elekielisine sanankäänteineen. Sitä piti siis nousta ylös ihmettelemään..ihan vaan vähän..

Hommiin lähtiessä virtaa piisasi niin että eka maali ohitettiin vauhdilla ja suunnattiin suoraan rivissä seuraavalle. Maasto oli hirveää ryteikköä, joten melkoisesti saivat tihrustaa sekä koira että ohjaaja että näkivät toisensa. Ilmaisu sujui oikein hienosti ja vauhdikkaasti, mitä nyt ohjaaja oli taas liian hidas liinan kanssa ja koira meinasi livetä lapasesta.

Toisen maalin kohdalla ilma ei näyttänyt liikkuvan yhtään, sillä muutkaan koirat eivät siellä helposti hajua saaneet. Halo oli mennyt nenä maassa metrin päästä maalista. Lopulta pienen bouvierin päässä kuitenkin syttyi lamppu ja maali todettiin löydetyksi! Muttamutta..ohjaaja sen sijaan oli koiralta hukassa. Halo suuntasi pois puskasta parin kymmenen metrin päässä minusta ja jäi ihmettelemään muuta joukkoa että kukas se oikea tyyppi näistä olikaan. Huikkasin että emäntä löytys niinkun täältä suunnalta, ja Hapsiaisen ilme kirkastui (senhän voi tietysti selkeästi nähdä pilkkopimeässä kaikkien naamakarvojen läpi!). Halon oli kuitenkin ihan pakko käydä vielä tarkistamassa myös se maali, että se ei vaan ole livennyt sillä aikaa! Eli siis takaisin maalille ja sieltä suoraan minun luo, vaikka tielle osuneet puut meinasivatkin vähän haitata menoa. Ilmaisu oli aivan hieno. Halo siis päätti jälleen itse aloittaa ketjun alusta kun siihen tuli poikkeama. Sinänsä olen tyytyväinen, että Halo tekee homman täsmällisesti loppuun asti, vaikka tämä säätäminen taitaakin johtua karvakorvienvälin rajallisesta prosessointikyvystä. ;) Joka tapauksessa minun täytyy edelleen huolehtia tarkemmin että olen itse niin näkyvä että tämmöisiä säätämisiä ei tarvittaisi. Josta päästäänkin jälleen niihin valoihin...!

Kolmas eli alkuperäinen eka maali otettiin sitten autoille palatessa, ja sitä pitikin hetki tarkennella. Nyt seurasin enemmän kärppänä pusikossa ryysäävää koiraa ja sijoitin itseni sopivammin paluureitille maalilta. Tässäkään ilmaisusa ei ollut mitään moitittavaa ja intoa tuntui vielä piisaavan.

Ensi kerraksi siis enemmän VALOA mulle ja ehkä niitä peitettyjä maaleja ja lisää maastoa, jossa Halo oikeasti joutuisi tekemään hiukkasen töitä päästäkseen minun luo ilmaisemaan. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti