Jäläkiä

Kevään hyvin menneiden hakukokeiden jälkeen Halon treenien pääpaino on siirtynyt jäläkihommiin. Tämän kauden tavoitteena on korkata koeura jäljellä peruskokeen muodossa. Tänään siis suunnattiin taas jälkitreeneihin Osmanlaakson tien varteen, ja mielessä oli jälleen jäljen matkan pidennys muiden vinkeiden ohella.

Halon jäljelle tuli mittaa 890 m ja matkalle mahtui 5 esinettä. Keli oli mukavahko +15C, mutta tuuli oli ihan hirviä. Tuulen vuoksi vanhetimme jälkeä vain reilun tunnin. Tällä kertaa jäljellä oli jälleen satunnaisesti nameja (Natural Menua), ainakin heti alussa jäljennoston jälkeen, liinan mitan verran esineiden jälkeen, kulmien jälkeen sekä välillä ehkä muutenkin. Tuo satunnainen namitus näyttää rauhoittavan menoa siinä määrin, että taidamme tehdä sitä jonkin aikaa..

Halo nosti jäljen suoraan metsäautotieltä aika hienosti, ja totesin jälleen, että taidan jatkossakin nostaa jäljet suoraan tien reunasta enkä metsän puolelta. Koska se näyttää sujuvan, niin onpahan itselle edes yksi asia hieman helpompi. Varsinkin alussa tahti oli aika reipasta, mutta esine ja sen jälkeiset namit rauhoittivat onneksi vähän. Alkumatka oli melkoista ryteikköä ja oksien väistelyä, mutta pitemmälle mentäessä maasto onneksi muuttui avarammaksi kankaaksi. Matkan varrella Halo ehti bongailla myös Soraväylän pyörätietä lykkiviä rullahiihtäjiä ja -luistelijoita, mutta totesi aika pian että on se jäljestäminen ehkä kuitenkin kiinnostavampaa.

Esineet löytyivät kaikki hienosti, ja eri toten hyvin Halo työsti muovisen lelutraktorin taka-akseliston! Esineiden suhteen ei näytä tekevän heikkoa, vaikka ne olisivat pieniä ja koviakin. Tällä kertaa Halo jopa otti kaikki esineet suuhun. Muutamia sähellyksiä mahtui taas matkan varrelle, mutta hienosti Halo korjasi hukat itse - lukuun ottamatta sitä, jossa jollakin ihmishenkilöllä oli tullut isompi hätä kesken metsässä tarpomisen. Jäljen loppu oli hakkuuaukealla, joka oli tuulen ja tuiverruksen vuoksi melko haastavaa. Loppumetreillä jälki oli taas hiukkasen hukassa, mutta hyvin Halo jaksoi etsiä sen uudelleen väsyneenäkin. Pitää vaan itse muistaa pysähtyä ja antaa koiralle tilaa etsiä, jos meno muuttuu haahuiluksi. Ero käytöksessä oli jälleen todella selvä sitten kun Halo osui uudelleen jäljelle verrattuna siihen luultavasti ympäri aukeaa levinneeseen hajuun. 

Aikaa koko hommaan meni muutaman minuutin yli puoli tuntia, mutta meno oli tosiaan namien avustamana paikoin todella rauhallista. Ja niitä nameja toki tongittiin sammalikosta pitkän kaavan kautta.. Päivän päätteeksi sitten päädyin lähettämään koeilmottautumisen, joten katsotaan muutaman viikon kuluttua miten käy, jos kokeesen mahdumme!

Koskapa Hero2 on lentohommissa ja jäljestyksestä ei ole kuvamateriaalia, niin pistetään muutama kuva viimeviikkoiselta lenkiltä. Kiitos Tarulle seurasta ja kuvista!

 

Kuva: Taru Vallius

Herra poskiparta viilettää.

Kuva: Taru Vallius

 Kesän parhaita puolia on tarpeeksi suuri juomakuppi.

Kuva: Taru Vallius

Mister märkä turkki poseeraa..

Kuva: Taru Vallius

..ja ravistaa.

Treenipäiväkirjoitteluun paluuyritys

Treenipäiväkirjakirjoittelut on näköjään olleet tauolla, vaikka treenit ovat jatkuneetkin ahkerasti. Tästäkin viikonlopusta tulikin melkonen treeniviikonloppu, sillä olin mukana järkkäilemässä OSEn perusjuttuja pelastuskoiratoiminnasta -kurssia aloittelijoille ja muuten puuhasta kiinnostuneille. Perjantain luento-osuudesta sain taas itsekin hirmuisesti lisää motivaatiota ja ajatuksia - perusteiden kertailu ei siis oo ikinä pahitteeksi! Siellä mainittiin myös treenipäiväkirjanpidon tärkeydestä, joten yritetääs taas.. ;)

Lauantaina oli vuorossa kurssin treenisessio Päivärinteellä, jossa aloittelijoille oli ensin miljöbana ja sen jälkeen pikkutreenejä kaikille. Muistui taas mieleen, että tuota miljöbanaa (=kaikki koirakot kiertää yhtäaikaa peräkanaa ennalta suunniteltua rasti/esterataa) pitäisi muistaa tehdä omissakin treeneissä.

Halolle lauantain treenit oli varmaankin painajaisen paluu, sillä Halo joutui jälleen vaihteeksi latokuivuriin. Halo on kerran pelästynyt latokuivurin liukasta ja rei'itettyä lattiaa, ja sen jälkeen se on ollut kauhea paikka. Nyt oli taas aika terapioida tätä traumaa! ;) Jo edelliskerralla totesin, että houkuttelu/maanittelu ei ainakaan auta, vaan vain pahentaa asiaa. Nyt oli siis aika ottaa järeämmät keinot käyttöön. En ole siis osannut tukea Haloa oikealla tavalla, joten tällä kertaa tehtiin tarkempi toimintasuunnitelma, jossa Halo tarvittaessa viedään tuolle ikävälle alustalle ja olen itse passiivisempi. Ei siis mitään lärpätystä, vaan hommassa vaan ei ole mitään ihmeellistä. Sitten kun homma toimii, niin siellä syöpötelläänkin mahtavia kanansiipiä! Koskapa tällä emännällä on koiraansa huonompi hermorakenne, niin luovutin treenin hanskaamisen treenikaverin osaavampiin käsiin ja tein itse vaan mitä käskettiin.. ;)

Aluksi Halo käveli hankalalle lattianosalle vähän niinkun vahingossa, mutta sitten vieressä ammottavien reikien kohdalla se huomasi, että voi ei, taas tätä! Tuossa tilanteessa se heittäytyy ihan passiiviseksi, jähmettyy matalaksi paikalleen tai taapertaa katse maassa varovasti eteenpäin. Sitten kun avoimista rei'istä päästiin ohi alueelle, missä reikien päällä oli vielä heinäpaaleja, ei hommassa ollutkaan mitään ihmeellistä, ja Halo pystyi jo ottamaan kontaktia ja syömään namia. Muutaman kerran Halo ehti paeta turvalliselle maaperälle, mutta jatkoi hommaa hieman fyysistä voimaa vaatineen alustalle palautuksen jälkeen. Kanansiivet kelpasivat mainiosti, ja tällä kertaa hommasta ei kehittynyt isoa showta. Yksi askel eteenpäin siis tällä saralla! :)

Sunnuntaiaamuna olikin sitten jälkikauden lopettajaistreenit Osmanlaaksossa, jonne haettiin matkalla pasteijat ja viinerit kahville kaveriksi! Halon jälkeä pidennettiin taas, tällä kertaa huimaan 775 metriin! Maasto oli vaihteeksi vähän helpompaa kangasta ja vanhahkoa hakkuuta. Menomatkalla Halo ilmaisi hienosti myös Allin jäljen lähdön, ja omakin jälki nousi tosi hienosti! Nykyään jäljennostot onnistuvat tosi hyvin, ja ei todellakaan jää epäselväksi, milloin jälki on kohdalla. Jäljestys oli tasaisen varmaa, ja kaikki 5 esinettä Halo löysi hienosti. Esineet ilmaistiin tutulla "nuusk-hauks-plops-kato tämmönen!"-tyylillä. Täytynee ottaa esineiden kertominen sitten talven teemaksi.. Jokaiselta esineeltä meinasi kyllä olla hieman turhan kiire jatkamaan matkaa.

Muutaman kerran jälki oli hieman hakusessa, pahiten paikassa, josta oli lähtenyt jotain metsäkanalintuja. Ei jotenkin ihmetytä.. ;) Kaikki hukkailut Halo kyllä itse korjasi todella hienosti, kun pysähdyin itse ja annoin tarpeeksi tilaa. Nyt alan jo itsekin paremmin nähdä, milloin ollaan oikeasti jäljellä! Halo jaksoi ilman ongelmia, joten matkaa voidaan kyllä pidentää keväällä hyvin. Jäljen loputtuakin olisi vielä ollut kiire jatkamaan.. Tähän on siis hyvä lopettaa tälle syksyä! Josko sitä ens keväänä/(kesänä)/syksynä kokeeseen sitten! :)

Jottei ihan putkeen olis treenit kuitenkaan menny, niin tais kuitenki tulla reissu kenkäkauppaan, sillä vuoden vanhoista Icebugeista tuli vesi läpi. Lunta sais jo kyllä tulla, kyllä tätä pimiää on kateltu jo ihan riittämiin! :)

Esineitä jälellä ja jäläkiä esineillä

Viime sunnuntain jäläkitreeneissä oli huimat 2 koirakkoa (+ 1 hakueliö), joten saimme kaikki kunnon treenit kahdessa osassa.


Halon kanssa on jo pitkään pitänyt tehdä erikseen pelkkää esineilmaisua, jotta sitä saataisiin vahvistettua. Etenkin oudot esineet kun ohitetaan helposti olankohautuksella. Tällä kertaa oli vihdoin aikaa ottaa tämä treeni työn alle. Halo sai siis 8 esinettä metsään n. 10m välein. Esineet lähdettiin hakemaan saman tien. Alussa meinasi haahuiluttaa kun haisua oli joka puolella, mutta onneksi haju tarkentui ekalle esineelle. 6 esinettä Halo ilmaisi itse hienosti - tai siis ottamalla esineen suuhun ja pudottamalla maahan (joo, tälle pitäisi tehdä jotain, mutta ainakin itse huomaan milloin se löytää esineen). Tennispalloa piti tarkentaa ja harkita pitkään, mutta löytyi sekin sieltä. Sitä ei tosin voinut ottaa suuhun, joten se sai vaan intensiivistä tuijotusta. Nostamatta jäivät yllättäen yksi hanska sekä vaikeaksi arveltu puukeppi. Hanskan kohdalla Halolla tosin oli jo selkeästi haju seuraavasta esineestä. Nämä otettiin sitten uudestaan näkölähtönä (vai olisko se näköpudotuksena..) ja edelleenkään keppi ei ollut esine! Kutsuin Halon sitten keppiä ihmettelemään ja kylläpä oli Hapsi varmaan kummissaan! Viimeisenä ollut hanska löytyikin sitten taas hienosti. Taidamme siis jonain päivänä vielä palata tuohon keppiin uudelleen!

Itse jäljestä halusin vaihteeksi helpomman ja lyhyemmän kuin muutamasta edellisestä helv..hellekoitoksesta. Mittaa oli siis tällä kertaa vain 350m ja matkalla 3 esinettä. Ajatus oli nyt vähentää esineitä ja keskittyä tiiviimmin hyvään jäljestämiseen. Lisäksi jälki oli vaihteeksi vähän tuoreempi eli vain tunnin vanha.

Jo jäljelle lähtiessä Halo oli normaalia rauhallisempi - taisi parka miettiä että enkös mää jo tämän päivän hommat hoitanut?! :D Jälki nousi hyvin ja vauhtiakin löytyi edelleen melkoisesti. Ensimmäinen esine meni tosi hienosti. Toisena esineenä oli jälleen pahamaineinen pallo, jota piti tarkentaa pitkään ja hartaasti. Jäljestäminen oli kaikkinensa ihan hyvää ja Haloksi jopa melko tarkkaa. Oikaistun kulman ja keskellä jälkeä tapahtuneen harhailun Halo korjasi itse hienosti. Ennen loppua oli jäljen ainoa tien ylitys, joka normaalista poiketen meinasi vähän mennä sivuun. Aiemmin niissä ei ole ollut mitään ongelmaa, joten liekö syynä ollut sitten jäljen tuoreus. Lopussa kävi harmillisesti niin että Halo bongasi jäljentekijän poistumisjäljen ennen loppuesinettä. Ja siitähän Halo ei olisi luopunut millään! Jouduin lopulta kutsumaan sen takaisin etsimään esineen, että saatiin jälki päätökseen ja koira palkattua. Täytyypä siis muistaa olla tarkkana noiden poistumisjälkien kanssa!

Treenitavoitteita ja -tarkasteluja

Olen aina ollut ihan toivottoman laiska pitämään treenipäiväkirjaa vaikka yritystä on välillä ollutkin. Kuitenkin sekä treeniblogin että paperiversioiden täyttelyt ovat aina jääneet jossain vaiheessa. Mutta koskapa syksy on uusien asioiden aloittamisen aikaa, päätin taas aloittaa treenipäiväkirjoittelut!

Näin jokin aika sitten jossain pienen lehtijutun Canis Tempus -treenikalenterista. Idea valmiista ja helppokäyttöisestä treenipäiväkirjasta tuntui niin houkuttelevalta, että päätin tilata sellaisen Halolle synttärilahjaksi! Verkkokaupan toiminta oli nopeaa ja toimitus kolahti postiluukkuun jo seuraavana päivänä.



Opus on pieni ja nätti, vaikka olisin tietysti toivonut vähän laajempaa värivalikoimaa pelkän vaaleansinisen sijaan.. ;) Tilaa on vuoden jokaiselle päivälle ja olen jopa huomannut tämän ominaisuuden houkuttelevan treenaamaan edes jotain pientä päivittäin! Valmiit kysymykset tekevät täyttämisestä nopeaa - tosin minulla ainakin meinaa loppua usein treenin analysointitila kesken.



Älyttömän kivaksi maastotreenien kanssa olen huomannut tyhjän ruututilan, johon voi vaikkapa piirtää. Itse kun hahmotan kaikki tilanteet visuaalisesti ja muistan asiat karttamuodossa, piirtelen sekä jäljet että hakutreenit kommentteineen tähän. Tottispiirtelyä pitää vielä treenata! ;) Kuvissa näkyy muuan taannoinen jälkitreeni. Kalenterista löytyy lisäksi tilaa myös tavoitteillei ja niiden tarkastelulle sekä vuosisuunnitelmalle. Ostos on jo muutamassa viikossa osoittanut olevansa hintansa arvoinen!



Pääasiallinen syy alkusyksyn treeni-innostukseen on tosiaan mukavasti sujunut kesän koekausi. Läpäistyjen haun peruskokeiden jälkeen arvoin vielä että treenataanko loppusyksy pääasiassa hakua vai jälkeä, mutta koska en osannut päättää niin treenaamme edelleen molempia. Haku on sen verran hyvällä mallilla, että päätin ottaa vielä loppusyksyn tavoitteeksi haun loppukokeen päiväosion. Hallittavuusosion kanssa saamme tehdä kyllä töitä ihan tosissaan ettei tarvitse kokeessa hävetä, mutta jos ilmaisut jatkuvat samalla mallilla, en usko isompia ongelmia olevan. Pimeäosio jänskättää minua itseäni kuitenkin sen verran enemmän, että jätämme sen suosiolla ensi keväälle. ;)

Jälkihommat ovat sujuneet kauniisti sanottuna vaihtelevasti, joten jatkan myös jälkikokeista haaveilua talven yli. Välillä menee tosi mainiosti ja välillä ollaan ihan hukkateillä. Joten ei muuta kun lisää treeniä! Olen myös löytänyt itseni lueskelemasta FRF-hallittavuuskokeen sääntöjä, joten talvikaudelle taitaa olla suunnitelmissa myös ahkeraa hallittavuusharjoittelua..

Katsotaan saanko kirjoiteltua treeneistä tänne yhtä innolla kuin tuohon pieneen siniseen opukseen, mutta ainakin voin näin syksyn kunniaksi jälleen aloittaa!

Puuhapäivä

Sunnuntain ohjelmassa oli reissu Kainuun korpeen Audin korjausreissun merkeissä. Halolle reissu merkitsi puuhapäivää – Jarpan puuhatessa autonkorjauksen parissa me muut ehdimme nauttia talviulkoilun iloista. Mukaan oli pakattu pulkka ja vetovermeet sekä jäljestystarpeet. Aamupäivästä suuntasimme jäälle lenkkeilemään ensimmäistä kertaa tälle talvea. Jäällä tuli purettua pahimmat energiat ja ihmeteltyä jäniksen jälkiä. Aurinkokin paistoi hetken ihan keväiseen tapaan.

Pulkkailua päätimme kokeilla tällä kertaa hieman raskaammalla taakalla ja lastasimme pulkkaan painoksi pari reppua. Hihnakonfiguraatio pidettiin edelleen varmuuden vuoksi sellaisena, että minä talutin Haloa pannan ja hihnan kanssa ja joku toinen oli aina apukuskina hidastamassa pulkkaa omasta narustaan. Halolla oli menoa ja meininkiä niin että reput eivät meinanneet kyydissä pysyä, joten aika usein saimmekin pysähtyä keräilemään tavaroita hangesta. Seuraava askel onkin siis hankkia pulkkaan turvavyöt! Ylimääräinen paino ja lentelevät tavarat ei Haloa haitanneet – välillä vain piti kurkkia taaksepäin, että mitä siellä perässä roikkuukaan. Intoa siis kyllä piisaisi, seuraavaksi aletaankin sitten kasvattamaan kestävyyttä.

Jälkihommat ovat tänä vuonna edenneet hitaanpuoleisesti emännän laiskuuden ja kesäisten kulmaongelmien vuoksi. Ensilumien jälkeen teimme yhden lyhyen, suoran jälkipätkän, joka taisikin olla ensimmäinen jälki, jossa jäljentekijä oli jäljen päässä. Se sujui ensi-ihmetyksen jälkeen turhankin vauhdikkaasti. Ajattelin testailla jälleen kulmia, kun lumessa se on ainakin itselle huomattavasti helpompaa – eli näen riittävän selkeästi missä kulma tasan tarkkaan on, enkä ehdi itse pilata sitä kävelemällä kulman päälle Halon mennessä siitä ohi. Haloa pitää siis edelleen hidastaa ihan reippaasti (ts. roikun koko välillä koko massallani taaksepäin) joten jäljestämme lyhyellä hihnalla liinan sijaan. Tällä erää ohjelmassa oli 4 jäljen pätkää pituuksiltaan noin 40-100 m. Kaksi ensimmäistä tein itse ja jätin ainoastaan purkin jäljen päähän. Kahdella jälkimmäisellä oli maali jäljen päässä. Ajatus oli, että Halo hoksaisi ensin purkkijäljillä, että todellakin – nyt pitää jäljestää, eikä ottaisi niin helposti ilmavainua maalista myöhemmillä jäljillä. Ja yllättävää kyllä sunnitelma näytti toimivan! :D

1. jäljellä oli yksi 90-kulma oikealle ja purkki hetikohta kulman jälkeen. Halo nosti jäljen tieltä hienosti ja kulmaan asti mentiin vauhdilla. Kulmakin meni ensin hyvin, mutta pari metriä sen jälkeen näytti siltä, että Halo alkoi miettiä että olikos tässä joku kulma. Hitaasti raksuttaa siis pienen bouvierin karvainen pää! Hetken pyörimisen jälkeen jälki löytyi hyvin ja matka jatkui purkille.

2. jälki oli U:n muotoinen kahdella 90-kulmalla vasemmalle. Nyt kulmatkin menivät todella mallikkaasti ilman minkäänlaista hapuilua. Tähän asti ehdottomasti paras kulmasuoritus meiltä! Pituutta jäljellä oli ehkä 70-80 m ja ensimmäistä kertaa 2 kulmaa ennen palkkaa.

3. jälki oli taas lyhyempi suora, mutta jäljen päässä olikin avoppi kiven takana. Jälki nousi hienosti ja vauhtikin pysyi jo yllättävän maltillisena – eli emäntä ei mennytkään turvalleen mättäälle kuten odotti! Halo oli ihan riemuissaan maalin löytymisestä ja nähtävästi muidenkin tekemät jäljet sujuvat yhtä hyvin kuin itse tehdyt, vaikka niitä ei olla juuri päästy tekemään.

4. jälki oli sitten jälleen avopin käsialaa, noin 100 m ja yksi kulma vasemmalle. Kulma ei tuottanut mitään ongelmia, mutta maasto meinasi olla melkoista risukkoa. Hienosti Halo sai kuitenkin emännän vedettyä perässään eteenpäin. Maali löytyi halkopinon taakse kellahtaneena. Matkalla oli kuulemma ollut myös jäniksen jälkiä, joita en kyllä itse vauhdissa bongannut – eikä Halokaan, hyvä niin!

Näiden onnistumisten jälkeen tulikin kyllä hirveä motivaatio tehdä lisää jälkiä. Eikai se lumi paljoa haittaa?!