sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Puolivuotispäivää!




Halo vilkuttaa puolivuotistervehdykset eri toten kaikille sisaruksille! Pienenpieni bouvier onkin huomaamatta muuttunut jo aika isoksi bouvieriksi. Ulkoinen olemus alkaa olla jo melko aikuismainen ja äänikin vallan möreä. Vieraat ihmiset eivät tuota epeliä enää pennuksi tahdo uskoakaan, vaikka mieleltään poika onkin vielä ihan lapsonen. Puolivuotispäivän kunniaksi emäntä ajatteli koostaa tähän jonkinmoista yhteenvetoa Halosta ja nuoren herran osaamisista ja harrasteista:

4 kk:n kokemuksella todettuna Halo on hyvin pitkälti sitä mitä bouvierin kuvittelinkin olevan. Uusiin asioihin ja tilanteisiin suhtautuminen on rohkeaa ja niin kauan kun isäntäväkikään ei ala hötkyillä, niin pieni bouvier voi ottaa rennosti. Halo on helppo ottaa mukaan (paitsi ehkä kokonsa puolesta..) lähes mihin vain. Vahtivietti on melko voimakas ja omaa pihaa vahditaan tunnollisesti. Pimeällä oletettujen tunkeilijoiden haukkuminen meinaa olla hieman turhan innokasta, joten treenaamme vähän rauhallisempaa vahtimistyyliä. Äipän kanssa tekeminen on tosi kivaa, kunhan vaan hyvin tehdyistä hommista seuraa Halon mielestä sopiva palkka. Oman tahdon ja miellyttämishalun suhde on varmasti bouvierille ominainen. Monissa tilanteissa Halo harkitsee todella pitkäänkin miten toimia, mikä antaa hihnan toiselle päälle mukavasti aikaa vaikuttaa tilanteeseen. Pehmeäksi Haloa ei voi kuvailla hyvällä tahdollakaan, missä on toki sekä hyvät että huonot puolensa. Hoitotoimenpiteet sujuvat jo mainiosti ja pentu-aikoijen vastaanhangoittelu on muuttunut tylsistyneiksi mulkaisuiksi, kun äippä aina vaan jaksaa puunata ihan hyvää turkkia.

Tähän saakka olemme harrastaneet vain kotitottistelua, mutta näyttääpä Halo kumminkin jotain oppineen. Istua ja maata osataan jo hetken aikaa, vaikka äippä katoaisi nurkan taakse piiloonkiin. Sivulletulo taitaa olla Halon bravuuri (niin paljon sitä oikeaa asentoa on kyllä hiottukin), mutta kovin pitkiin seuraamisiin sen sijaan kärsivällisyys ei vielä riitä. Kyljelleen kellahdus sujuu myös, samoin kuin vasten hyppääminen hali-käskyllä. Nouto sujuu isännän kanssa hienosti, mutta äipän kanssa siinä on jokin ongelmakohta. Halon mielestä kivoin juttu taitaa kumminkin olla tuo vilkutus, jota tarjotaan ajoittain ihan oma-aloitteisestikin.

Viikko sitten aloittelimme Halon kanssa harrastelun pelastuskoirapuolella. Pääsimme OSE:n aloittelijaryhmään, ja Halo ihastui hommaan kyllä heti ensi metreillä. Mikäs sen mukavampaa kun tosi monta tyyppiä kädet täynnä makkaraa ihan vain pientä bouvieria varten! Yksi Halolle tärkeimmistä opeteltavista asioista taitaa kyllä olla kärsivällisyys, joka tuolta epeliltä tuntuu välillä jääneen matkan varrelle. Jospa tästä kumminkin vielä vaikka pelastuskoiran ura urkenisi, jahka harjaannus ja ikä karttuvat.

Ainiin, Halon äippä on melko kiireinen kun se meni nyt autokouluun, että voisi alkaa ei-enää-ihan-niin-pienelle bouvierille kuskiksi kaikkiin kivoihin isojen koirien harrasteisiin.

tiistai 1. tammikuuta 2008

Joululomaa ja nestetankkausta





Siinäpä kuvakollaasia Halo-pojan joululomasta. Lomaviikko vietettiin Halon "mummolassa" ja matkan varrella riittikin pienelle koiralle paljon uutta ja jännää kohdattavaa. Junamatkat ees taas Halo otti rennosti, vaikka eläinvaunussa olikin tietysti jouluruuhka. Viikon aikana autoiltiin paljon ja Halosta onkin jo tullut innokas automatkaaja. Lisäksi sosiaalistuimme viime hetken jouluostoksilla, kävimme lentokentällä ihmettelemässä lentokoneita, ja tietysti myös kyläilimme. Halo siistittiin myös joulukuntoon kunnon pesulla föönauksineen ja trimmiäkin ehdittiin parannella. Trimmauksen Halo ottaa jo tottuneesti ja pesukin sujui isommitta hepuleitta, mutta hiustenkuivaajalle sen sijaan piti vähän haukkua. Vihdoin koitti jouluaatto ja pienen bouvierin kauan odottamat rapisevat paketit. Halo ei jäänyt ilman lahjoja edes siitä huolimatta, että lenkillä ennen lahjojen jakoa vähän piti rähistä ohi kulkeneelle joulupukille. Mitäs mennä kilisi siinä kulkusineen ja epäilyttävine partoineen. Joululahjapaketista löytyi namien ja frisbeen lisäksi Dog Spinny-aktivointilelu, josta tulikin heti suosikki. Halon mielestä paras joululahja oli kuitenkin varmaan se, kun joka päivä pääsi monta kertaa suolle ja metsään juoksemaan melkein heti ulko-ovelta.

Lomilta paluun jälkeen Halo sairastui äkäiseen oksennus-ripulitautiin, joka vei pikkumiehen melko huonoon kuntoon. Jouduimme lauantaina käymään päivystävällä eläinlääkärillä, jossa Halo saikin piikkinä antibioottia ja oksennuksenestolääkettä sekä nesteystä. Lisänä tuli myös antibioottikuuri. Ruoka ja juoma alkoivat maistua vasta myöhään illalla ja vasta maanantaina poika ja maha alkoivat olla normaalikunnossa. Edelleen kyllä pientä väsyttää tavallista enemmän, mikä tuskin on ihme moisen taudin jälkeen.

Uuden vuoden paukkeet menivät onneksi kivuttomasti ja kävimme pissatukset pihalla normaalisti paukkeesta huolimatta. Kovimpia paukahduksia piti vähän haukahdella, mutta muuten räiske ei Haloa hetkauttanut. Sisällä paukkuihin ei reagoitu ennen puolenyön jytinää, jolloin Halo heräsi, vilkaisi äippää ja totesi että eipä tässä hätiä ja palasi nukkumaan.

Halo ja isäntäväki toivottavat Mainiota Uutta Vuotta 2008 kaikille tutuille ja tuntemattomillekin bloginsa lueskelijoille!