Korvat höröllä

"Minulla on näin suuri suu ja monta terävää hammasta". Jos Halosta saa kuvan, jossa on näkyvissä edes toinen silmä niin voi olla varma, että kuvassa on myös suuri suu apposen auki. Viime viikolla Halo kasvatti korvia ja tällä viikolla vuorossa näkyy olevan jalat. Tuntuu että korkeutta on tullut yhtäkkiä huimasti lisää. Halon korvista on tosiaan tullut hyvin liikkuvaiset, ja etenkin kun ollaan ulkona ja kaikkea jännää tapahtuu ympärillä, niin kyllä sitä nyt vähemmästäkin meinaa korvat nousta pystyyn. Erityisesti oikealla korvalla on selkeästi ihan oma tahto. Täytyy siis seurailla tilannetta, että emme yhtäkkiä huomaa omistavamme flanderinpystykorvaa..

Viimeisen viikon aikana on myös Halon vahtivietti alkanut nostaa päätään. Erityisesti pimeän aikaan pitää omalla pihalla välillä puhista ja murrata kauempaa kuuluville äänille ja oletetuille tunkeilijoille. Pimeästä ilmestyvät ihmiset eivät enää pelota ja jos vaikka edes ihan vieras tyyppi osoittaa mitään mielenkiintoa pientä koiraa kohtaan, niin syliin ollaan menossa pää viidentenä jalkana. Halo tykkää edelleen hirvittävän paljon ihan kaikista ja tänään pihalla koiraa nuuskimaan uskaltautunut kissanpentukin olisi Halon mielestä ihan hyvin voinut lähteä meidän mukaan.

Rohkeus ja reippaus ovat edelleen lisääntyneet ja yllättävätkään tapahtumat eivät pientä haukkua juuri hetkauta. Tänään ulkoillessa kaatui vähän matkan päässä metallinkeräysastia kolisten kumoon, kun vastaantullut koira riehaantui. Halo ei ollut tästä moksiskaan, kuten ei myöskään avoimesta ovesta räyhäten tutustumaan tulleesta saksanpaimenkoirauroksesta. Erityisesti jälkimmäistä tapausta äippä säikähti huomattavasti Haloa enemmän.

Halo on ollut ahkera poika ja näyttää nyt hoksanneen lähes tulkoon oikeaoppisen perusasennon äipän vasemmalla sivulla. Hiomista asennossa kyllä vielä vähän löytyy, mutta eiköhän se siitä kun ohjaaja harjaantuu vielä hieman. Halolla motivaatiota ja intoa yhdessä tekemiseen ei näytä puuttuvan, mutta itseäni hieman huolestuttaa etten vain tule tappaneeksi hyvää motivaatiota liioilla toistoilla. Koitamme siis edelleen pitää koulutushetket hyvin lyhyinä ja ennen kaikkea ihan superkivoina.

Tänään tuli täyteen taas yksi viikko, eli nyt ollaan jo 10 vk vanhoja. Vaaka näytti tänään Halon painoksi 9 kiloa. Kuluneen viikon Halo onkin jo joutunut olemaan päivisin yksin, kun emännän pentuloma päättyi. Halo majailee päivät makuuhuoneessa ja kissat muualla asunnossa. Ilmeisesti pikkuinen nukkuu suuren osan yksinoloajastaan, sillä sanomalehtien silppuamista suurempia tuhotöitä ei ole onneksi vielä esiintynyt! Yksinjäädessään Halo saattaa vinkua hetken, mutta siihen mennessä kun itse ehtii ulko-ovelle saakka, on aina ollut jo hiljaista. Yksinolo ei siis näytä tuottavan tällä hetkellä ongelmia, mutta muutama pissa tietysti vielä lyhyenkin työpäivän aikana tulee.

Sisäsiisteydessä on edistytty siten, että muutamia vahinkoja sattuu kun ihmisosapuolet eivät ehdi saada koiralasta tarpeeksi nopeasti ulos. Olemme vielä käyneet ulkona hyvin ahkerasti, mikä tietysti vähentää sisälle tulevien vahinkojen määrää.

Lauantaina Halo vietti ensimmäistä kertaa päivän ja illan hoitajien seurassa, kun omistajat olivat juhlistamassa ystävien häitä. Haloa tuli viihdyttämään peräti 2 hoitajaa. Poika ei ollut ihmisten vaihtumisesta moksiskaan ja oli ottanut tilanteesta kaiken ilon irti. Kotona meitä odotti siis hyvin väsytetty pieni koira. Halo oli kuulemma myös kiltisti osannut istua ja mennä maahan, vaikka sitä ei oikeastaan vieraiden kanssa olla ollenkaan edes harjoiteltu.

Kahden kerroksen väkeä

Tänään meillä täytetään 9 viikkoa ja viime päivinä Halo on reipastunut selkeästi. Ulkona uskalletaan jo touhottaa minne tahansa, kunhan äippä vaan pysyy näkyvissä. Halo on hurjan kiinnostunut kaikesta ja vaikka lastenvaunut tau vinkuvat kottikärryt aiheuttavatkin säikähdyksen, niin silti pitäisi päästä heti perään tutkimaan, että mikäs se tuommoinen juttu on.

Kuten kuvasta näkyy, Halo on löytänyt ihan itse mainion nukkumapaikan. Herralla on selkeä mielipide, että pään pitää nukkuessa olla tuettuna! Muita hyviä paikkoja tähän asentoon ovat eteisen pari porrasaskelmaa ja vesikupin reuna. Vesikupin kanssa meinaa vaan välillä käydä niin, että pää molskahtaa kuppiin kesken unien.

Kissojen kanssa laumajärjestys alkaa olla selvä. Varotoimista huolimatta kuvassakin kyräilevä Maxwell on muutaman kerran päässyt räppäisemään tulokasta nenille ja niinpä Halo onkin jo oppinut olemaan varovasti kissojen kanssa. Jos kissa tulee vastaan esimerkiksi oviaukossa niin Halo peruuttaa, istuutuu ja käy sitten makaamaan ja pysyy nätisti paikallaan, että kissa pääsee ohi. Häntä kyllä heiluu ja hirveästi pientä kiinnostaisi.

Olemme jatkaneet pieniä koulutushetkiä useampana kertana päivässä. Istuminen sujuu jo todella mallikkaasti, maahanmeno ja luoksetulo puolestaan vaativat vielä vähän käsiavusteita. Perusasentoa sivulla ja seuraamista olemme myös aloitelleet. Halo tuntuu tietävän, että vasemmalle sivulle kuuluu tulla istumaan, mutta ei sillä niin väliä osoittaako naama menosuuntaan vai ei..

8 viikkoa täynnä!

Eilen tuli täyteen 8 viikkoa ja ilme on siis syystäkin iloinen! Koirien mieltymys kenkiin on kyllä jotain ihmeellistä. Täällä on jo huomattu, että kenkiä ei sitten niin mikään lelu voita. Onneksi näillä keleillä meillä käytetään lähes yksinomaan kumppareita ja muut kengät ovat visusti piilossa.

Jatkoimme eilen muutaman päivän tauon jälkeen jälkiharjoituksia ja tällä kertaa teinkin makkararuudun sijasta suoran makkarajäljen. Ero koiran menossa oli kyllä hurja. Ruudun kanssa Halo nimittäin riehaantui kun makkaraa tuntui löytyvän monesta suunnasta ja lähti sitten aina lopulta haahuilemaan ihan muuallekin makkaran toivossa. Nyt suoralla sen sijaan meno oli määrätietoista ja kaikki makkarat löytyivät. Välillä piti tarkistaa jälkeä vähän matkaa taaksepäin ja sitten jatkaa taas eteenpäin, mutta missään vaiheessa Halo ei harhautunut jäljeltä. Jatkamme siis harjoituksia suoralla jäljellä. Makkaraa saa kyllä olla matkan varrella vielä ihan tuiki tiheään.

Viime päivinä ollaan tutustuttu jo paljon uusiin ihmisiin ja tavattu myös mukavia uusia koirakavereita. Vaikka Halo onkin kaikkia yli puolet pienenpi, ei pikku miestä näytä juuri hirvittävän! Kaiken kaikkiaan Halo on tosi reipas uusissa tilanteissa, mutta pimeän pelko meinaa aina iltasella vaivata. Silloin voi rauhassa temmeltää omalla pihalla, mutta pihan ulkopuolella alkaa selkeästi pelottaa. Koska pimeys ei kovin äkkiä tästä hellitä niin jatkamme totuttelua askel askeleelta!

Trimmauspöytä ja polkupyöriä

Tuunasimme eilen vanhempieni ystävällisellä avustuksella kirpparilta löydetystä tietokonepöydästä (25€) maan mainion trimmauspöydän. Trimmausvälineet saa kätevästi käden ulottuville ulosvedettävälle näppistasolle ja kumimatollekin löytyy säilytykseen oma hylly. Hienouksiin kuuluu myös pöydän korkeuden säätö. "Normaalitilassa" pöytä toimii kissojen loikomispaikkana pehmoisine tyynyineen ja kohdevaloineen, kuten Kelvin kuvassa demonstroi.

Eilen totuteltiin ohikiitäviin polkupyöriin tuossa meidän talon ohi menevän pyörätien varrella. Siinä on niin kova liikenne, että ei olla Halon kanssa vielä aiemmin lähdetty siihen suuntaan toikkaroimaan. Aika pian poika kyllä hoksasi, ettei pöyriä tarvitse hätkähdellä, etenkin kun paikalle osui pyörineen vielä se mukava naapurin setä, jolta saa namia!

Syömään, ulos, sisälle, leikkimään, nukkumaan, syömään...

Näin nätisti meillä osataan jo istua.

Nyt alkaa olla jo melko tasainen rytmi pienen pojan elämässä. Leikin ohessa pidetään pieniä koulutushetkiä ja se vasta kivaa on kun saa namia! Kutsuttaessa Halo osaa jo tulla nätisti luokse ja istahtaa eteen...paitsi silloin kun on liikaa vauhtia ja pitää hypätä housun polveen roikkumaan. Eilen harjoiteltiin jo pientä makkararuudun alkua pihalla, ja eiköhän se keskittymiskykykin sieltä ennen pitkää löydy.

Ulkoa sisälle tullessa Halo osaa jo itse mennä pyyhkeen päälle kuivattavaksi. Se onkin ihan superhauskaa kun kuivataan vuorollaan jokainen tassu ja massu! Samalla pitää tietysti aina vähän yrittää syödä pyyhettä. Jos pyyhe jää lattialle niin se on myös mitä parhain paikka ottaa nokoset ja rankan ulkoilun jälkeen voi kuukahtaa heti kuivauksen jälkeen. Kätevää!

Yksinoloharjoitukset on myös aloitettu ja etenemme siis pienin askelin. Väsähtäneenä ei haittaa ollenkaan nukahtaa ilman seuraa. Yöllä Halo heräilee välillä leikkimään ja jyrsimään sängynjalkoja kunnes sitten taas uni tulee silmään. Aamulla mamma on vielä vähän liian hidas saamaan innokasta bouvierlasta ajoissa pihalle eli siinä kyllä hihnan toinen pää vaatii vielä harjoitusta!