Soijamakaronilaatikkokokeilu

Tähän mennessä en ole oikein ollut innostunut mistään kokeilemistani soijaruuista, mutta ajattelin testata maistuisiko soija makaronilaatikossa kuitenkin ehkä jopa hyvältä. Kuten kuvasta näkyy, ulkonäöstään huolimatta ruoka on maistunut. Näillä määrillä ruokaa riittää 6-8 annokseen. Ohjeenpoikasta:

3 dl tummaa soijarouhetta
3 dl vettä
3/4 pussia gnocchi-pastaa
1 liha- tai kasvisliemikuutio (maun mukaan)
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
1 tölkki yrttimaustettua tomaattimurskaa
2,5 dl ruokakermaa
4 dl juustoraastetta
mustia oliiveja
mustapippuria
paprikajauhetta
chiliä
basilikaa (parasta tuoreena!)
oreganoa

Anna soijarouheen liota vedessä 10 minuuttia. Laita uuni lämpenemään 200C asteeseen. Keitä makaronit liemikuutiolla höystettynä melkein kypsiksi. Heitä turvotettu soijarouhe paistinpannulle, lisää sipuli ja valkosipuli ja anna paistua hetki. Lisää tomaattimurska, oliivit ja mausteet. Mausteita saa olla reilusti, etenkin jos ei satu tykkäämään soijan mausta. Anna muhia kunnes makaronit alkavat olla lähes kypsiä. Lisää ruokakerma ja lämmitä vielä kiehumispisteeseen. Sulata lopuksi juustoraaste kastikkeen joukkoon. Ota ISO uunivuoka ja lado vuorotellen makaroneja ja kastiketta vuokaan. Paista puolisen tuntia 200C asteessa.

Ensi kerralla pitää muistaa ostaa kapriksia, ne varmaan sopii tähän hyvin!

Sitruunainen kanasalaatti

Annoin itselleni luvan ostaa kanaa pitkästä aikaa, ja siitä syntyi muunnelma hyväksi havaitusta kanasalaatista. Sisältää siis:

1 pkt sitruunamarinoituja kanasuikaleita
jääsalaattia
puoli kesäkurpitsaa
3 isoa tomaattia
6 retiisiä
1 paprika (oli ottanut itseensä jääkaappisäilytyksesta, joten ei päätynyt salaattiin)
1 pkt feta-juustoa

Kastike:
loraus oliiviöljyä
toinen loraus sitruunamehua
mustapippuria
yrttejä maun (tai kaapin sisällön) mukaan

Helppoa, hyvää ja ihanan sitruunaista!

R.I.P. Peltomyyrä

Viime viikonloppuna se sitten viimein tapahtui. Jäin seuraamaan, että mikä ihme oli niin jännää, että molemmat kissat tuijottivat tiiviisti ulkohäkin nurkkaa. Nuo kaksi kattia eivät ole varmaan koskaan olleet niin lähellä toisiaan niin kauan ja vielä rauhanomaisissa merkeissä. Jonkin ajan kuluttua seinän raosta pilkistikin pienen jyrsijän pää. Hain kameran, että saisin kuvan otuksesta, ja pienen odottelun jälkeen se uskaltautuikin ulos kolostaan. Ehdin juuri ja juuri saada muutaman poseerauskuvan, kunnes myyrä määrätietoisesti lähti piipertämään ja katosi häkin kulman taakse. Seurasi kauhea häslinki kissahäkissä kun myyrä juoksi suoraan Kelvinin tassujen eteen. Kissa ei tietenkään kuunnellut epätoivoisia "EIII"-huutojani ja niin hurja metsästäjä sai elämänsä ensimmäisen saaliin. Kelvin oli selvästi hyvin ylpeä itsestään, vaikka paralle taisi olla aika epäselvää, mitä saaliille olisi pitänyt tehdä. Peltomyyrä-parka.