Syksyn satoa

Tänään oman puun omenista kehkeytyi piirakka. Ne kun olivat sen verran kirpakoita että ei niitä huvikseen paljaaltaan syönyt! ;) Huomatkaa toki kuvassa oleva kaiken-mahdollisesti-syötäväksi-kelpaavan virallinen valvoja.

 

 

Minun mielestä THE omenapiirakka tehdään Mamman Marjapiirakan ohjeella, jonka jouduin jälleen Äitiltä tarkistamaan, sillä sitä ei taaskaan löytynyt reseptiarkistoista. Ajattelin jakaa reseptin täällä niin on edes yksi paikka mistä sen jatkossa löydän!

 

150 g voita

1 dl sokeria

1 muna

1,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl grahamjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Sekoitetaan ja tasoitellaan vuoan pohjalle.

Lisätään haluttu määrä omppuja viipaleina tai näin pienten omppujen tapauksessa vaikka puolikkaina! ;)

2 dl rahkaa

1 muna

0,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Sekoitetaan ja levitetään piiraksen päälle.

Paistetaan 200C asteessa 30-40 minuuttia.

  

 

Tulipas hyvää! 

 

Pimiän putken alkupää!

Tällä viikolla treenasimme ensimmäistä kertaa uudella tiistain porukalla. Joukossa on sen verran Halolle vieraampia ihmisiä, että päätin pienen ilmaisutreenin höystettynä syksyn ensimmäisillä pimeillä ja uusilla maaleilla olevan hyvä harjoitus.

Ja pimiäähän meillä piisasi! Kelikin muuttui sopivasti sateiseksi, ja otsalampun valo tuntui hukkuvan pimeyteen. Tulipahan otettua siis sopivaan saumaan vasta hankitut uudet valot testiin. Niistä tosin taidan kirjoitella myöhemmin!

Treenin aluksi otettu hallittavuusosio sujui muuten hyvin, paitsi että Haloa ihmetytti paikallamakuun aikana hoidettu maalien ohjeistus elekielisine sanankäänteineen. Sitä piti siis nousta ylös ihmettelemään..ihan vaan vähän..

Hommiin lähtiessä virtaa piisasi niin että eka maali ohitettiin vauhdilla ja suunnattiin suoraan rivissä seuraavalle. Maasto oli hirveää ryteikköä, joten melkoisesti saivat tihrustaa sekä koira että ohjaaja että näkivät toisensa. Ilmaisu sujui oikein hienosti ja vauhdikkaasti, mitä nyt ohjaaja oli taas liian hidas liinan kanssa ja koira meinasi livetä lapasesta.

Toisen maalin kohdalla ilma ei näyttänyt liikkuvan yhtään, sillä muutkaan koirat eivät siellä helposti hajua saaneet. Halo oli mennyt nenä maassa metrin päästä maalista. Lopulta pienen bouvierin päässä kuitenkin syttyi lamppu ja maali todettiin löydetyksi! Muttamutta..ohjaaja sen sijaan oli koiralta hukassa. Halo suuntasi pois puskasta parin kymmenen metrin päässä minusta ja jäi ihmettelemään muuta joukkoa että kukas se oikea tyyppi näistä olikaan. Huikkasin että emäntä löytys niinkun täältä suunnalta, ja Hapsiaisen ilme kirkastui (senhän voi tietysti selkeästi nähdä pilkkopimeässä kaikkien naamakarvojen läpi!). Halon oli kuitenkin ihan pakko käydä vielä tarkistamassa myös se maali, että se ei vaan ole livennyt sillä aikaa! Eli siis takaisin maalille ja sieltä suoraan minun luo, vaikka tielle osuneet puut meinasivatkin vähän haitata menoa. Ilmaisu oli aivan hieno. Halo siis päätti jälleen itse aloittaa ketjun alusta kun siihen tuli poikkeama. Sinänsä olen tyytyväinen, että Halo tekee homman täsmällisesti loppuun asti, vaikka tämä säätäminen taitaakin johtua karvakorvienvälin rajallisesta prosessointikyvystä. ;) Joka tapauksessa minun täytyy edelleen huolehtia tarkemmin että olen itse niin näkyvä että tämmöisiä säätämisiä ei tarvittaisi. Josta päästäänkin jälleen niihin valoihin...!

Kolmas eli alkuperäinen eka maali otettiin sitten autoille palatessa, ja sitä pitikin hetki tarkennella. Nyt seurasin enemmän kärppänä pusikossa ryysäävää koiraa ja sijoitin itseni sopivammin paluureitille maalilta. Tässäkään ilmaisusa ei ollut mitään moitittavaa ja intoa tuntui vielä piisaavan.

Ensi kerraksi siis enemmän VALOA mulle ja ehkä niitä peitettyjä maaleja ja lisää maastoa, jossa Halo oikeasti joutuisi tekemään hiukkasen töitä päästäkseen minun luo ilmaisemaan. :)

Pihan syyspuuhia

Omenapuu alkoi muistutella sadosta pudottelemalla ensimmäiset kypsät hedelmänsä, joten heräsimme huomaamaan että omenat voisi varmaankin poimia! Satoa tuli hienot 700g - puu kun on siis vasta viime vuonna istutettu! Tänä kesänä kirvat ovat olleet puupoloisen haittana, joten täytyy miettiä ensi kesälle sotasuunnitelmat valmiiksi niitä vastaan..



Tänään oli operaationa krookuksensipuleiden istutus omena- ja kirsikkapuun alle. Sitä kuitenkin edelsi melkoinen kitkemissavotta, sillä rikkaruohot olivat jälleen ehtineet vallata alaa.



Omenapuun alla mehitähtien seurana viihtyy myös karhunsammal. Sammalet ovat niin sympaattisia, että niitä en raaski kitkeä! :)



Kirsikkapuu valmistautuu syksyyn omenapuuta maltillisemmin. Sitä kirvat ovat vaivanneet onneksi kaveriaan vähemmän.



Kirsikkapuun alle istutin loppukesästä lusikkamaksaruohoa. Täytyy toivoa että se joko leviää nopeasti tai löydän sitä jostain ensi kesänä lisää! :D Toivotaan myös että keväällä esiin pukkaa paljon krookuksia!

Sillä sipuli!

Ensi kevään (ja kesän!) kukkaloisto vol. 1 hankittu! Etupihalle on tekeillä perennapenkki, jonka perustaminen on edennyt hi-taaas-ti..silloin kuin muilta kiireiltä ehtisi työntää kätensä multaan, näyttää mulle iskevän aina joku flunssa tai muu tauti. Näin ollen näyttää siltä, että olen tyytyväinen jos saan tämän syksyn aikana iskettyä penkkiin edes nyt hankitut kukkasipulit!



Tulppaanit olivat ensimmäisenä ostoslistalla. Penkin värimaailma tulee olemaan purppura-pinkki-punainen violetilla höystettynä. Tulppaanilajikkeista lähes musta Queen of Night oli jo kauppaan lähtiessä must-have-juttu, ja sen lisäksi ostoskoriin tiensä löysivät värinsä perusteella ihanat Negrita ja Jazz.

Tulppaanien lisäksi penkkiin on tarkoitus tulla kuunliljaa, värililjaa, rantakukkaa sekä ukkolaukkaa. Ainakin. Ukkolaukaksi otin Purple Sensation -lajikkeen ja liljoista mukaan tarttuivat loistavan väriset Star Gazerit. Tarkoitus oli hankkia keisarinpikarililjoja, mutta ne olivatkin hiukkasen kalliimpia kuin olin ajatellut!



Krookukset puolestaan hankin takapihalle omena- ja kirsikkapuun alle. Lähes kaikki krookussipulit näyttivät tulevan värimix-pusseissa, joista onneksi pitkän pähkäilyn jälkeen löytyi myös sellainen versio, joka ei sisällä sitä iänikuista keltaista.. ;)

Treenitavoitteita ja -tarkasteluja

Olen aina ollut ihan toivottoman laiska pitämään treenipäiväkirjaa vaikka yritystä on välillä ollutkin. Kuitenkin sekä treeniblogin että paperiversioiden täyttelyt ovat aina jääneet jossain vaiheessa. Mutta koskapa syksy on uusien asioiden aloittamisen aikaa, päätin taas aloittaa treenipäiväkirjoittelut!

Näin jokin aika sitten jossain pienen lehtijutun Canis Tempus -treenikalenterista. Idea valmiista ja helppokäyttöisestä treenipäiväkirjasta tuntui niin houkuttelevalta, että päätin tilata sellaisen Halolle synttärilahjaksi! Verkkokaupan toiminta oli nopeaa ja toimitus kolahti postiluukkuun jo seuraavana päivänä.



Opus on pieni ja nätti, vaikka olisin tietysti toivonut vähän laajempaa värivalikoimaa pelkän vaaleansinisen sijaan.. ;) Tilaa on vuoden jokaiselle päivälle ja olen jopa huomannut tämän ominaisuuden houkuttelevan treenaamaan edes jotain pientä päivittäin! Valmiit kysymykset tekevät täyttämisestä nopeaa - tosin minulla ainakin meinaa loppua usein treenin analysointitila kesken.



Älyttömän kivaksi maastotreenien kanssa olen huomannut tyhjän ruututilan, johon voi vaikkapa piirtää. Itse kun hahmotan kaikki tilanteet visuaalisesti ja muistan asiat karttamuodossa, piirtelen sekä jäljet että hakutreenit kommentteineen tähän. Tottispiirtelyä pitää vielä treenata! ;) Kuvissa näkyy muuan taannoinen jälkitreeni. Kalenterista löytyy lisäksi tilaa myös tavoitteillei ja niiden tarkastelulle sekä vuosisuunnitelmalle. Ostos on jo muutamassa viikossa osoittanut olevansa hintansa arvoinen!



Pääasiallinen syy alkusyksyn treeni-innostukseen on tosiaan mukavasti sujunut kesän koekausi. Läpäistyjen haun peruskokeiden jälkeen arvoin vielä että treenataanko loppusyksy pääasiassa hakua vai jälkeä, mutta koska en osannut päättää niin treenaamme edelleen molempia. Haku on sen verran hyvällä mallilla, että päätin ottaa vielä loppusyksyn tavoitteeksi haun loppukokeen päiväosion. Hallittavuusosion kanssa saamme tehdä kyllä töitä ihan tosissaan ettei tarvitse kokeessa hävetä, mutta jos ilmaisut jatkuvat samalla mallilla, en usko isompia ongelmia olevan. Pimeäosio jänskättää minua itseäni kuitenkin sen verran enemmän, että jätämme sen suosiolla ensi keväälle. ;)

Jälkihommat ovat sujuneet kauniisti sanottuna vaihtelevasti, joten jatkan myös jälkikokeista haaveilua talven yli. Välillä menee tosi mainiosti ja välillä ollaan ihan hukkateillä. Joten ei muuta kun lisää treeniä! Olen myös löytänyt itseni lueskelemasta FRF-hallittavuuskokeen sääntöjä, joten talvikaudelle taitaa olla suunnitelmissa myös ahkeraa hallittavuusharjoittelua..

Katsotaan saanko kirjoiteltua treeneistä tänne yhtä innolla kuin tuohon pieneen siniseen opukseen, mutta ainakin voin näin syksyn kunniaksi jälleen aloittaa!

Bloggadroid

Lisäksi ajattelin testata josko kännykkäbloggaus toisi kirjoittelun ja erityisesti kuvien lisäämiseen puhtia!

Kuten näkyy niin tekstien lisääminen on helppoa - kuvien hieman haastavampaa. Osuiskohan ens kerralla koordinaatisto oikeinpäin. ;)

Päivittelyä

Blogihommat ovat olleet jäissä, koska allekirjoittanut on ollut kertakaikkiaan tietoteknisten ongelmien lannistama. Blogi alkoi vuodenvaihteen aikaan jumittamaan syystä x, joka löytyy joko palvelusta, käyttäjän koneesta tai käyttäjästä itsestään (eihän se nyt kyllä oikeesti voi tuo viimeinen olla..). Tekstien ja etenkin kuvien lisääminen oli lähes mahdotonta, kun se hävisivät ennen julkaisua. Lisäksi sivut latautuivat itselläni äärettömän hitaasti. Nyt kun intoa on tauon jälkeen taas kertynyt, päätin vaihtaa blogin ulkoasun yksinkertaisempaan (ja syksyisen raikkaaseen!) ja katsoa jos homma pelittäisi paremmin. Ja nyt ainakin näyttää siltä!

Alkavalle syksylle on paljon suunnitelmia, eritoten Halon treenien ja muutenkin pelastuskoiratoiminnan puitteissa. Kesäkauden koetavoitteiden saavuttaminen toi huimasti lisää motivaatiota treenaamiseen, joten treenipäiväkirjakirjoittelullekin olisi jälleen tarvetta. Katsotaan siis mitä tuleman pitää! ;)