sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Jäläkiä

Kevään hyvin menneiden hakukokeiden jälkeen Halon treenien pääpaino on siirtynyt jäläkihommiin. Tämän kauden tavoitteena on korkata koeura jäljellä peruskokeen muodossa. Tänään siis suunnattiin taas jälkitreeneihin Osmanlaakson tien varteen, ja mielessä oli jälleen jäljen matkan pidennys muiden vinkeiden ohella.

Halon jäljelle tuli mittaa 890 m ja matkalle mahtui 5 esinettä. Keli oli mukavahko +15C, mutta tuuli oli ihan hirviä. Tuulen vuoksi vanhetimme jälkeä vain reilun tunnin. Tällä kertaa jäljellä oli jälleen satunnaisesti nameja (Natural Menua), ainakin heti alussa jäljennoston jälkeen, liinan mitan verran esineiden jälkeen, kulmien jälkeen sekä välillä ehkä muutenkin. Tuo satunnainen namitus näyttää rauhoittavan menoa siinä määrin, että taidamme tehdä sitä jonkin aikaa..

Halo nosti jäljen suoraan metsäautotieltä aika hienosti, ja totesin jälleen, että taidan jatkossakin nostaa jäljet suoraan tien reunasta enkä metsän puolelta. Koska se näyttää sujuvan, niin onpahan itselle edes yksi asia hieman helpompi. Varsinkin alussa tahti oli aika reipasta, mutta esine ja sen jälkeiset namit rauhoittivat onneksi vähän. Alkumatka oli melkoista ryteikköä ja oksien väistelyä, mutta pitemmälle mentäessä maasto onneksi muuttui avarammaksi kankaaksi. Matkan varrella Halo ehti bongailla myös Soraväylän pyörätietä lykkiviä rullahiihtäjiä ja -luistelijoita, mutta totesi aika pian että on se jäljestäminen ehkä kuitenkin kiinnostavampaa.

Esineet löytyivät kaikki hienosti, ja eri toten hyvin Halo työsti muovisen lelutraktorin taka-akseliston! Esineiden suhteen ei näytä tekevän heikkoa, vaikka ne olisivat pieniä ja koviakin. Tällä kertaa Halo jopa otti kaikki esineet suuhun. Muutamia sähellyksiä mahtui taas matkan varrelle, mutta hienosti Halo korjasi hukat itse - lukuun ottamatta sitä, jossa jollakin ihmishenkilöllä oli tullut isompi hätä kesken metsässä tarpomisen. Jäljen loppu oli hakkuuaukealla, joka oli tuulen ja tuiverruksen vuoksi melko haastavaa. Loppumetreillä jälki oli taas hiukkasen hukassa, mutta hyvin Halo jaksoi etsiä sen uudelleen väsyneenäkin. Pitää vaan itse muistaa pysähtyä ja antaa koiralle tilaa etsiä, jos meno muuttuu haahuiluksi. Ero käytöksessä oli jälleen todella selvä sitten kun Halo osui uudelleen jäljelle verrattuna siihen luultavasti ympäri aukeaa levinneeseen hajuun. 

Aikaa koko hommaan meni muutaman minuutin yli puoli tuntia, mutta meno oli tosiaan namien avustamana paikoin todella rauhallista. Ja niitä nameja toki tongittiin sammalikosta pitkän kaavan kautta.. Päivän päätteeksi sitten päädyin lähettämään koeilmottautumisen, joten katsotaan muutaman viikon kuluttua miten käy, jos kokeesen mahdumme!

Koskapa Hero2 on lentohommissa ja jäljestyksestä ei ole kuvamateriaalia, niin pistetään muutama kuva viimeviikkoiselta lenkiltä. Kiitos Tarulle seurasta ja kuvista!

 
Kuva: Taru Vallius







Herra poskiparta viilettää.

Kuva: Taru Vallius

 Kesän parhaita puolia on tarpeeksi suuri juomakuppi.

Kuva: Taru Vallius
Mister märkä turkki poseeraa..

Kuva: Taru Vallius
..ja ravistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti