Viime viikonloppuna se sitten viimein tapahtui. Jäin seuraamaan, että mikä ihme oli niin jännää, että molemmat kissat tuijottivat tiiviisti ulkohäkin nurkkaa. Nuo kaksi kattia eivät ole varmaan koskaan olleet niin lähellä toisiaan niin kauan ja vielä rauhanomaisissa merkeissä. Jonkin ajan kuluttua seinän raosta pilkistikin pienen jyrsijän pää. Hain kameran, että saisin kuvan otuksesta, ja pienen odottelun jälkeen se uskaltautuikin ulos kolostaan. Ehdin juuri ja juuri saada muutaman poseerauskuvan, kunnes myyrä määrätietoisesti lähti piipertämään ja katosi häkin kulman taakse. Seurasi kauhea häslinki kissahäkissä kun myyrä juoksi suoraan Kelvinin tassujen eteen. Kissa ei tietenkään kuunnellut epätoivoisia "EIII"-huutojani ja niin hurja metsästäjä sai elämänsä ensimmäisen saaliin. Kelvin oli selvästi hyvin ylpeä itsestään, vaikka paralle taisi olla aika epäselvää, mitä saaliille olisi pitänyt tehdä. Peltomyyrä-parka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti