Kukkaa pukkaa!

Pihan ensimmäiset kukat ovat puhjenneet!

 Kirsikkapuu nauttii auringosta.

Taustalla hengailee hahtuvapilvi Altocumulus.

Etupihan perennapenkissä on otettu kasvupyrähdyksiä. Istutin vielä alennuksesta löytyneitä Gladioluksen sipuleita - 10 sipulin verran sekalaista puna-pinkki-valkea värilajitelmaa ja 17 Black & White -settiä. Saas nähdä kerkeävätkö vielä kukkimaan!

Laukkaneilikka on avannut kukkansa. Väri ei valitettavasti toistu kuvassa yhtä säihkyvänä kuin mitä se on luonnossa!

Uusimmat penkkiin päätyneet hankinnat ovat rantakukkaa (Lythrum Salicaria), joka on ollut ostoslistalla jo penkin suunnitteluvaiheesta saakka. Rantakukat sujahtivat mukavasti nousevien Star Gazer -liljojen väliin.

Pärskeitä ja pähkäilyä

Tiistaina suuntasimme pitkästä aikaa Kiviharjuun treenaamaan. Koska paikalla sattuu olemaan vanha sorakuoppalampi, niin tulipas mieleen kokeilla vähän erilaista ilmaisuharjoitusta Halolle! Maali sijoittui lamperoisen lahdelman toiselle puolen, ihan lähelle rantaa ja kaiken lisäksi näkyville. Ajatus oli testata, lähteekö Halo uimalla maalille vai päättääkö pähkäillä reitin rantaa pitkin, ja miten ilmaisu sitten sujuu vai sujuuko ollenkaan. Uimamatkaa lahden yli oli noin 20 m.

Halo bongasi maalin kaukaa ja lähestyi rantaveteen saakka vauhdilla. Sitten piti alkaa pähkäilemään, että miten tässä nyt tuonne oikeen meniskään! Halo pohdiskeli pitkään juosten rantaa eestaas, ja taisipa harkita myös rannan kautta kiertämistä, mutta palasi aina vastarannalla olevan maalin kohdalle rantaveteen hinkumaan. Minun kannustuksista huolimatta uimaan lähtö ei näyttänyt sujuvan, joten huikkasin maalia kutsumaan koiraa. Sepäs antoikin lisäpontta sen verran, että Halo päätti sittenkin uida. Perillä Halo sai suorapalkan, sillä ilmaisua en halunnut enää haastavan tilanteen päätteeksi vaatia.

Muutama muukin koira kokeili samaa hommaa, ja lopulta oli märkä koirien lisäksi myös maali.. Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla myöhemmin kesällä uudelleen!

Muilla maaleilla treenasimme parempaa käytöstä. Edelliskerralla olimme miettineet miten Halon saisi olemaan tallomatta kokonaan peitettyjä maaleja, ja päädyimme siihen että maalin ärähdys saattaisi tehota. Toinen perinteinen ongelmakohtahan meillä on ollut seisovia maaleja vasten hyppääminen. Nytkin Halo ehti pompata seisovaa maalia vasten, mutta tuli vauhdikkaasti takaisin ilmaisemaan maalin karjaistua. Peitetty maali tuli odotusten mukaisesti tallotuksi pään päältä, joten hän ärähti peiton alta. Yllättävää kyllä, se sai Halolle jalat alle saman tien ja ilmaisu sujui taas hyvin. Molemmille maaleille Halo palasi näytöllä yhtä innolla, joten traumoja ärähdyksistä tuskin seurasi. Katsotaan ensi viikolla muistuuko käytöstavat mieleen, vai vieläkö maalit pääsevät sanomaan! 

 

Lenkkireitin varrelle oli ilmestynyt löhötuoli. Kaikkea ne ihmiset viitsii metsään tuoda. Vaan kelpaahan tässä huilata, tuumi Halo!

Jäläkiä

Kevään hyvin menneiden hakukokeiden jälkeen Halon treenien pääpaino on siirtynyt jäläkihommiin. Tämän kauden tavoitteena on korkata koeura jäljellä peruskokeen muodossa. Tänään siis suunnattiin taas jälkitreeneihin Osmanlaakson tien varteen, ja mielessä oli jälleen jäljen matkan pidennys muiden vinkeiden ohella.

Halon jäljelle tuli mittaa 890 m ja matkalle mahtui 5 esinettä. Keli oli mukavahko +15C, mutta tuuli oli ihan hirviä. Tuulen vuoksi vanhetimme jälkeä vain reilun tunnin. Tällä kertaa jäljellä oli jälleen satunnaisesti nameja (Natural Menua), ainakin heti alussa jäljennoston jälkeen, liinan mitan verran esineiden jälkeen, kulmien jälkeen sekä välillä ehkä muutenkin. Tuo satunnainen namitus näyttää rauhoittavan menoa siinä määrin, että taidamme tehdä sitä jonkin aikaa..

Halo nosti jäljen suoraan metsäautotieltä aika hienosti, ja totesin jälleen, että taidan jatkossakin nostaa jäljet suoraan tien reunasta enkä metsän puolelta. Koska se näyttää sujuvan, niin onpahan itselle edes yksi asia hieman helpompi. Varsinkin alussa tahti oli aika reipasta, mutta esine ja sen jälkeiset namit rauhoittivat onneksi vähän. Alkumatka oli melkoista ryteikköä ja oksien väistelyä, mutta pitemmälle mentäessä maasto onneksi muuttui avarammaksi kankaaksi. Matkan varrella Halo ehti bongailla myös Soraväylän pyörätietä lykkiviä rullahiihtäjiä ja -luistelijoita, mutta totesi aika pian että on se jäljestäminen ehkä kuitenkin kiinnostavampaa.

Esineet löytyivät kaikki hienosti, ja eri toten hyvin Halo työsti muovisen lelutraktorin taka-akseliston! Esineiden suhteen ei näytä tekevän heikkoa, vaikka ne olisivat pieniä ja koviakin. Tällä kertaa Halo jopa otti kaikki esineet suuhun. Muutamia sähellyksiä mahtui taas matkan varrelle, mutta hienosti Halo korjasi hukat itse - lukuun ottamatta sitä, jossa jollakin ihmishenkilöllä oli tullut isompi hätä kesken metsässä tarpomisen. Jäljen loppu oli hakkuuaukealla, joka oli tuulen ja tuiverruksen vuoksi melko haastavaa. Loppumetreillä jälki oli taas hiukkasen hukassa, mutta hyvin Halo jaksoi etsiä sen uudelleen väsyneenäkin. Pitää vaan itse muistaa pysähtyä ja antaa koiralle tilaa etsiä, jos meno muuttuu haahuiluksi. Ero käytöksessä oli jälleen todella selvä sitten kun Halo osui uudelleen jäljelle verrattuna siihen luultavasti ympäri aukeaa levinneeseen hajuun. 

Aikaa koko hommaan meni muutaman minuutin yli puoli tuntia, mutta meno oli tosiaan namien avustamana paikoin todella rauhallista. Ja niitä nameja toki tongittiin sammalikosta pitkän kaavan kautta.. Päivän päätteeksi sitten päädyin lähettämään koeilmottautumisen, joten katsotaan muutaman viikon kuluttua miten käy, jos kokeesen mahdumme!

Koskapa Hero2 on lentohommissa ja jäljestyksestä ei ole kuvamateriaalia, niin pistetään muutama kuva viimeviikkoiselta lenkiltä. Kiitos Tarulle seurasta ja kuvista!

 

Kuva: Taru Vallius

Herra poskiparta viilettää.

Kuva: Taru Vallius

 Kesän parhaita puolia on tarpeeksi suuri juomakuppi.

Kuva: Taru Vallius

Mister märkä turkki poseeraa..

Kuva: Taru Vallius

..ja ravistaa.

It has arrived! Elikkä GoPro Hero 2 HD. Tässäpä testivideota - jos tämä toimii niin lisää seurannee.. :)

Edittiä: Joo, eipäs lisäillä videoita ainakaan suoraan tänne, kun näyttää kuvan laatu menevän ihan piloille. Täytyy etsiä joku kelvollinen jakelukanava ja linkittää videota sieltä tänne.. 

Puutarhan kevättä

Helteinen helatorstai sai jo ruohon vihertämään ja hiirenkorvat tuloilleen, ja niinpä heti perjantaina täytyi suunnata ostoksille, jotta pääsi hiukkasen pihaa kuopsuttamaan kesäkuntoon!

Joka kevät tähän saakka olen ollut auttamattomasti myöhässä amppelimansikkaostoksilla. Yleensä kesäkuun alussa on sitten jäljellä ollut enää se yksi hieman toispuoleinen ja muutenkin kärsineen näköinen yksilö. Vaan nytpä olin ajoissa, ja terassilla roikkuu 3 terhakkaa amppelia! Yhdessä oli jo ensimmäiset mansikatkin kypsymässä!

Jotenkin nämä suunnitelmat aina lähtee lapasesta ja takapihan nurkkaan aloin suunnitella varrellisia herukoita. Sinne mahtuisi ehkä juuri sopivasti puumaisena sekä puna- että mustaherukka ja etualalle vielä ehkä pari karviaispensasta..tai ehkä pienenpieni tyrni.. Harmi vaan, että varrellisen punaherukan pärjääminen näin pohjoisessa näytti olevan vähän niin ja näin. Hiukan kyllä huolettaa myös se, että mahtaako Halo pysyä pois tuolta nurkasta vahtihommia hoitaessaan vai tulisivatko marjaviljelmät heti tallotuiksi.

Kasvimaalaatikot odottavat vielä kevätlannoitusta ja istutuspuuhia, vaikka raparperi ja ruohosipuli sieltä jo kovasti venyttelevätkin varsiaan. Päätin myös kokeilla pottujen kasvattamista, ja siihen tuntui sopivalta valinnalta BACSAC-kasvatussäkki. Tilasin 50 litran version, jonka luulisin olevan sopivahko pienelle pottusadolle. Koska säkki näkyy kuvassa sen verran huonosti niin tässäpä selkeämpi esitys:

Säkkejä saa ainakin INESSAsta, josta omani tilasin.

Krookukset ehtivät jo kukkia kirsikkapuun alla!

 

Etupihan perennapenkki alkaa myös vihdoin muotoutua. Kaikki tulppaanit ovat jo hienosti alulla, enpä olisi uskonut niiden aloittavan kavua näin hyvin! Tässä reunassa penkkiä on mustanviolettia Queen of Nightia sekä kirkkaan violettia Negritaa. Penkin toisessa päässä on vielä trumpettimallista pinkkiä Jazzia.

 

Myös ukkolaukka on aloittanut kasvunsa riehakkaasti! Sen edustalle hankin tänään laukkaneilikkaa (Armeria Maritima), jossa on kaiketikin kirkkaanpinkit kukat. Toivottavasti nuo mättäät leviävät ajan myötä!

 

Penkki on odottanut kuunliljoilla reunustusta jo viime kesästä saakka, ja tänään oli tarjolla niin edullisia kuunliljoja, että pitipä tarttua tilaisuuteen. Lajikkeista päädyin Isoraitakuunliljaan (Hosta Undulata ’Albomarginata’). Taimet ovat melko pieniä, mutta melko reippaan näköisiä, joten eiköhän niistä hyviä tule!

Treenipäiväkirjoitteluun paluuyritys

Treenipäiväkirjakirjoittelut on näköjään olleet tauolla, vaikka treenit ovat jatkuneetkin ahkerasti. Tästäkin viikonlopusta tulikin melkonen treeniviikonloppu, sillä olin mukana järkkäilemässä OSEn perusjuttuja pelastuskoiratoiminnasta -kurssia aloittelijoille ja muuten puuhasta kiinnostuneille. Perjantain luento-osuudesta sain taas itsekin hirmuisesti lisää motivaatiota ja ajatuksia - perusteiden kertailu ei siis oo ikinä pahitteeksi! Siellä mainittiin myös treenipäiväkirjanpidon tärkeydestä, joten yritetääs taas.. ;)

Lauantaina oli vuorossa kurssin treenisessio Päivärinteellä, jossa aloittelijoille oli ensin miljöbana ja sen jälkeen pikkutreenejä kaikille. Muistui taas mieleen, että tuota miljöbanaa (=kaikki koirakot kiertää yhtäaikaa peräkanaa ennalta suunniteltua rasti/esterataa) pitäisi muistaa tehdä omissakin treeneissä.

Halolle lauantain treenit oli varmaankin painajaisen paluu, sillä Halo joutui jälleen vaihteeksi latokuivuriin. Halo on kerran pelästynyt latokuivurin liukasta ja rei'itettyä lattiaa, ja sen jälkeen se on ollut kauhea paikka. Nyt oli taas aika terapioida tätä traumaa! ;) Jo edelliskerralla totesin, että houkuttelu/maanittelu ei ainakaan auta, vaan vain pahentaa asiaa. Nyt oli siis aika ottaa järeämmät keinot käyttöön. En ole siis osannut tukea Haloa oikealla tavalla, joten tällä kertaa tehtiin tarkempi toimintasuunnitelma, jossa Halo tarvittaessa viedään tuolle ikävälle alustalle ja olen itse passiivisempi. Ei siis mitään lärpätystä, vaan hommassa vaan ei ole mitään ihmeellistä. Sitten kun homma toimii, niin siellä syöpötelläänkin mahtavia kanansiipiä! Koskapa tällä emännällä on koiraansa huonompi hermorakenne, niin luovutin treenin hanskaamisen treenikaverin osaavampiin käsiin ja tein itse vaan mitä käskettiin.. ;)

Aluksi Halo käveli hankalalle lattianosalle vähän niinkun vahingossa, mutta sitten vieressä ammottavien reikien kohdalla se huomasi, että voi ei, taas tätä! Tuossa tilanteessa se heittäytyy ihan passiiviseksi, jähmettyy matalaksi paikalleen tai taapertaa katse maassa varovasti eteenpäin. Sitten kun avoimista rei'istä päästiin ohi alueelle, missä reikien päällä oli vielä heinäpaaleja, ei hommassa ollutkaan mitään ihmeellistä, ja Halo pystyi jo ottamaan kontaktia ja syömään namia. Muutaman kerran Halo ehti paeta turvalliselle maaperälle, mutta jatkoi hommaa hieman fyysistä voimaa vaatineen alustalle palautuksen jälkeen. Kanansiivet kelpasivat mainiosti, ja tällä kertaa hommasta ei kehittynyt isoa showta. Yksi askel eteenpäin siis tällä saralla! :)

Sunnuntaiaamuna olikin sitten jälkikauden lopettajaistreenit Osmanlaaksossa, jonne haettiin matkalla pasteijat ja viinerit kahville kaveriksi! Halon jälkeä pidennettiin taas, tällä kertaa huimaan 775 metriin! Maasto oli vaihteeksi vähän helpompaa kangasta ja vanhahkoa hakkuuta. Menomatkalla Halo ilmaisi hienosti myös Allin jäljen lähdön, ja omakin jälki nousi tosi hienosti! Nykyään jäljennostot onnistuvat tosi hyvin, ja ei todellakaan jää epäselväksi, milloin jälki on kohdalla. Jäljestys oli tasaisen varmaa, ja kaikki 5 esinettä Halo löysi hienosti. Esineet ilmaistiin tutulla "nuusk-hauks-plops-kato tämmönen!"-tyylillä. Täytynee ottaa esineiden kertominen sitten talven teemaksi.. Jokaiselta esineeltä meinasi kyllä olla hieman turhan kiire jatkamaan matkaa.

Muutaman kerran jälki oli hieman hakusessa, pahiten paikassa, josta oli lähtenyt jotain metsäkanalintuja. Ei jotenkin ihmetytä.. ;) Kaikki hukkailut Halo kyllä itse korjasi todella hienosti, kun pysähdyin itse ja annoin tarpeeksi tilaa. Nyt alan jo itsekin paremmin nähdä, milloin ollaan oikeasti jäljellä! Halo jaksoi ilman ongelmia, joten matkaa voidaan kyllä pidentää keväällä hyvin. Jäljen loputtuakin olisi vielä ollut kiire jatkamaan.. Tähän on siis hyvä lopettaa tälle syksyä! Josko sitä ens keväänä/(kesänä)/syksynä kokeeseen sitten! :)

Jottei ihan putkeen olis treenit kuitenkaan menny, niin tais kuitenki tulla reissu kenkäkauppaan, sillä vuoden vanhoista Icebugeista tuli vesi läpi. Lunta sais jo kyllä tulla, kyllä tätä pimiää on kateltu jo ihan riittämiin! :)

Halot ja valot varikolla

Tämän viikon tiistain treenit oli Taskilan vihervarikolla. Siellä riittikin edelleen uusia ja jänniä piiloja, sillä paikat ja kamat siellä muuttuvat koko ajan. Hallittavuus ennen omaa vuoroa sujui yllättävän innokkaasti - vielä kun saisi sen metsässäkin toimimaan! ;)

Halusin Halolle vain ilmaisutreeniä, sillä paikasta löytyy sopivan haastavia piiloja. Me kun siis tarvitaan vielä varmuuttaa ilmaisuun niissä tilanteissa, jotka poikkeaa jotenkin "normista". Eka maali oli risulavalla. Halo sai hajun ohi juostessaan ja palasi hienosti tarkentamaan. Maali löytyi hyvin, mutta kertomaan tullessa oli jälleen pienellä koiralla vaikea monivalinatehtävä! Ensin Halo juoksi Outin luo, joka käveli takanani ja hetken arvottuaan onneksi totesi että "eikusittenkitonne!". Itse ilmaisu sujui muuten hyvin.


Toinen maali oli siirtolavakasan päällä Halon ulottumattomissa. Ympärillä oli erilaisia lava- ja laattakasoja, joten ihan iholle ei päässyt oikein miltään puolelta. Olin todella tyytyväinen siihen, miten hienosti Halo työsti maalia. Se jopa itse kiipeili kasoille, ja yritti löytää reittiä kohti vahvempaa hajua. Lopulta autoin hieman ja annoin vinkkiä oikeasta lähestymissuunnasta. Voi sitä riemua kun maali vihdoin hoksattiin! Riemun prosessointi kestikin hetken, ennenkuin Halo muisti että "AINIIN!" ja tuli ilmaisemaan.


Toiselta maalilta lähtiessä todettiin, että kylläpä se vähäkin tuuli taas katosi.  Kolmas maali oli lahoavan kymmenisen metriä korkean hakekasan päällä. Yhtäkkiä tuli kuitenkin melkoinen puhuri, ja vieläpä täsmälleen oikeasta suunnasta. Halo sai hajun kaukaa ja juoksentelikin pian aika vauhdilla pitkin hakekasoja. Tällä maalilla myös ilmaisu meni ihan nappiin, joten siihen oli hyvä lopettaa!

Samalla meillä oli testissä Halon uudet hälytysvalot. Kävin siis muutama viikko sitten Taskulamput.fi:ssä päivittämässä valoja talven varalle. Otin kokeiluun NiteIzen "SpotLit"-avaimenperävalon, joka yllätyksekseni osoittautui liian kirkkaaksi omiin vaatteisiin. Sepä oli siis juuri sopiva Halolle! Valkoiselle valolle täytyi siis käydä ostamassa kaveriksi punainen, että saatiin uudistettua Halon liivien sivuvalot.

Valoissa on metallinen klipsi, joka vaikuttaa jopa melko kestävältä. Halon liiveissä moiselle ei tosin ole tarvetta, mutta ainakin noita on siis tarvittaessa helppo soveltaa muuallekin. Valossa on sekä tasainen että vilkkumoodi, ja painokatkaisija on keskellä valoa. Katkaisija on melko jäykkä, mikä on kyllä todella hyvä ominaisuus. Nämä valot siis tuskin sammuvat vahingossa, jos (tai kun!) Halo päättää piehtaroida kesken hommien!

 













Lisäksi tykkään tästä valomallista myös siksi että valo suuntautuu noissa liiveissä ollessaan suoraan ulospäin, eikä vain tiettyyn kapeaan keilaan, kuten useimmat pienet valot. Toivotaan että nuo kestävät käyttöä yhtä hyvin kuin on tähän saakka näyttänyt!