Puolivuotispäivää!

Halo vilkuttaa puolivuotistervehdykset eri toten kaikille sisaruksille! Pienenpieni bouvier onkin huomaamatta muuttunut jo aika isoksi bouvieriksi. Ulkoinen olemus alkaa olla jo melko aikuismainen ja äänikin vallan möreä. Vieraat ihmiset eivät tuota epeliä enää pennuksi tahdo uskoakaan, vaikka mieleltään poika onkin vielä ihan lapsonen. Puolivuotispäivän kunniaksi emäntä ajatteli koostaa tähän jonkinmoista yhteenvetoa Halosta ja nuoren herran osaamisista ja harrasteista:

4 kk:n kokemuksella todettuna Halo on hyvin pitkälti sitä mitä bouvierin kuvittelinkin olevan. Uusiin asioihin ja tilanteisiin suhtautuminen on rohkeaa ja niin kauan kun isäntäväkikään ei ala hötkyillä, niin pieni bouvier voi ottaa rennosti. Halo on helppo ottaa mukaan (paitsi ehkä kokonsa puolesta..) lähes mihin vain. Vahtivietti on melko voimakas ja omaa pihaa vahditaan tunnollisesti. Pimeällä oletettujen tunkeilijoiden haukkuminen meinaa olla hieman turhan innokasta, joten treenaamme vähän rauhallisempaa vahtimistyyliä. Äipän kanssa tekeminen on tosi kivaa, kunhan vaan hyvin tehdyistä hommista seuraa Halon mielestä sopiva palkka. Oman tahdon ja miellyttämishalun suhde on varmasti bouvierille ominainen. Monissa tilanteissa Halo harkitsee todella pitkäänkin miten toimia, mikä antaa hihnan toiselle päälle mukavasti aikaa vaikuttaa tilanteeseen. Pehmeäksi Haloa ei voi kuvailla hyvällä tahdollakaan, missä on toki sekä hyvät että huonot puolensa. Hoitotoimenpiteet sujuvat jo mainiosti ja pentu-aikoijen vastaanhangoittelu on muuttunut tylsistyneiksi mulkaisuiksi, kun äippä aina vaan jaksaa puunata ihan hyvää turkkia.

Tähän saakka olemme harrastaneet vain kotitottistelua, mutta näyttääpä Halo kumminkin jotain oppineen. Istua ja maata osataan jo hetken aikaa, vaikka äippä katoaisi nurkan taakse piiloonkiin. Sivulletulo taitaa olla Halon bravuuri (niin paljon sitä oikeaa asentoa on kyllä hiottukin), mutta kovin pitkiin seuraamisiin sen sijaan kärsivällisyys ei vielä riitä. Kyljelleen kellahdus sujuu myös, samoin kuin vasten hyppääminen hali-käskyllä. Nouto sujuu isännän kanssa hienosti, mutta äipän kanssa siinä on jokin ongelmakohta. Halon mielestä kivoin juttu taitaa kumminkin olla tuo vilkutus, jota tarjotaan ajoittain ihan oma-aloitteisestikin.

Viikko sitten aloittelimme Halon kanssa harrastelun pelastuskoirapuolella. Pääsimme OSE:n aloittelijaryhmään, ja Halo ihastui hommaan kyllä heti ensi metreillä. Mikäs sen mukavampaa kun tosi monta tyyppiä kädet täynnä makkaraa ihan vain pientä bouvieria varten! Yksi Halolle tärkeimmistä opeteltavista asioista taitaa kyllä olla kärsivällisyys, joka tuolta epeliltä tuntuu välillä jääneen matkan varrelle. Jospa tästä kumminkin vielä vaikka pelastuskoiran ura urkenisi, jahka harjaannus ja ikä karttuvat.

Ainiin, Halon äippä on melko kiireinen kun se meni nyt autokouluun, että voisi alkaa ei-enää-ihan-niin-pienelle bouvierille kuskiksi kaikkiin kivoihin isojen koirien harrasteisiin.