sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Pulukanvetoa pimiässä

Perjantai-iltana emännän flunssa antoi sen verran periksi, että päätimme käydä kokeilemassa pulkanvetopuuhia Halon kanssa ensimmäistä kertaa. Nyt kun vihdoin sain hoidettua nuo terveystarkit pois päiväjärjestyksestä, niin uskaltaa tälle talvea jo vetohommia suunnitellakin. Ostin Halolle Topcaniksen huskyvaljaat ja ihan peruspulkan näin alkuun. Noita valjaita täytyy vielä tuunailla paremmin näkyviksi - mutta siitä tuonnempana kun saan sen tehtyä! Pulkka on muuten tosi hieno, ennen kaikkea se on PINKKI! Minäkin olisin pienenä halunnu pinkin pulkan, mutta mulla oli tuollainen samanlainen tylsänä peruspunaisena.

Suuntasimme siis tutulle metsäautotielle, jossa ajattelin olevan hyvän uran ja paremmin rauhaa harjoitella. Mielessä vilkkui tietysti kauhukuvat siitä, että koira säikähtää pulkkaa ja kirmaa pulkka perässä pusikkoon taikka päättää pistää pulkan palasiksi ja muuta jännää.. :D Halo ei ollut aiemmin ehtinyt testata edes noita uusia huskyvaljaita ulkosalla, joten pienen juoksentelu-energianpurkusession jälkeen aloitimme pelkillä valjailla niin, että Jarppa talutti Haloa hihnan kanssa ja minä roikuin valjaiden perässä hieman hidastaen menoa. Samalla vedin itse kolisevaa, tyhjää pulkkaa toisessa kädessä. Halon mielestä hommassa ei ollut mitään kummallista ja pulkan kolinakaan ei hirvittänyt taikka kiinnostanut ollenkaan.

Muutaman sadan metrin päässä sitten pistimmekin pulkan joustinhihnalla kiinni valjaisiin ja minä otin käteen pulkannarun hidastusta varten. Halo ei edes tainnut hoksata, että mikään hommassa muuttui. Ainoa ongelma oli tyhjän pulkan keveys - se meinasi välillä keulia turhan innokkaasti hihnan kiristyessä. Ainakaan rauhallisella tahdilla ja tuolla riittävän pitkällä joustinhihnalla koiran ja pulkan välissä ei aiheutunut minkäänmoista häslinkiä. Aluksi saa kyllä varmasti olla tarkkana tuon hidastuksen kanssa että koira ei saa pulkkaa kintereilleen - vaikka en tosin usko Halon moisesta äksidentistäkään ottavan itseensä. Kaiken kaikkiaan meno sujui mainiosti ja Halo näytti siltä niinkuin olisi vetänyt pulkkaa aina. Ensi kerralla pistetäänkin sitten jo jonkun verran painoa kyytiin! Takaisintulomatkan Halo sai humputella, että pulkkailusta jäisi hyvä mieli, ja aluksi näytti siltä, että valjaiden riisumisen jälkeen Haloa ihmetytti että mihis se pulkka nyt katosi! :D Toivottavasti saadaan puuhasta ennen pitkää kuviakin, kun uskallamme tuoda pulkkailun päivänvaloon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti