Puuhapäivä

Sunnuntain ohjelmassa oli reissu Kainuun korpeen Audin korjausreissun merkeissä. Halolle reissu merkitsi puuhapäivää – Jarpan puuhatessa autonkorjauksen parissa me muut ehdimme nauttia talviulkoilun iloista. Mukaan oli pakattu pulkka ja vetovermeet sekä jäljestystarpeet. Aamupäivästä suuntasimme jäälle lenkkeilemään ensimmäistä kertaa tälle talvea. Jäällä tuli purettua pahimmat energiat ja ihmeteltyä jäniksen jälkiä. Aurinkokin paistoi hetken ihan keväiseen tapaan.

Pulkkailua päätimme kokeilla tällä kertaa hieman raskaammalla taakalla ja lastasimme pulkkaan painoksi pari reppua. Hihnakonfiguraatio pidettiin edelleen varmuuden vuoksi sellaisena, että minä talutin Haloa pannan ja hihnan kanssa ja joku toinen oli aina apukuskina hidastamassa pulkkaa omasta narustaan. Halolla oli menoa ja meininkiä niin että reput eivät meinanneet kyydissä pysyä, joten aika usein saimmekin pysähtyä keräilemään tavaroita hangesta. Seuraava askel onkin siis hankkia pulkkaan turvavyöt! Ylimääräinen paino ja lentelevät tavarat ei Haloa haitanneet – välillä vain piti kurkkia taaksepäin, että mitä siellä perässä roikkuukaan. Intoa siis kyllä piisaisi, seuraavaksi aletaankin sitten kasvattamaan kestävyyttä.

Jälkihommat ovat tänä vuonna edenneet hitaanpuoleisesti emännän laiskuuden ja kesäisten kulmaongelmien vuoksi. Ensilumien jälkeen teimme yhden lyhyen, suoran jälkipätkän, joka taisikin olla ensimmäinen jälki, jossa jäljentekijä oli jäljen päässä. Se sujui ensi-ihmetyksen jälkeen turhankin vauhdikkaasti. Ajattelin testailla jälleen kulmia, kun lumessa se on ainakin itselle huomattavasti helpompaa – eli näen riittävän selkeästi missä kulma tasan tarkkaan on, enkä ehdi itse pilata sitä kävelemällä kulman päälle Halon mennessä siitä ohi. Haloa pitää siis edelleen hidastaa ihan reippaasti (ts. roikun koko välillä koko massallani taaksepäin) joten jäljestämme lyhyellä hihnalla liinan sijaan. Tällä erää ohjelmassa oli 4 jäljen pätkää pituuksiltaan noin 40-100 m. Kaksi ensimmäistä tein itse ja jätin ainoastaan purkin jäljen päähän. Kahdella jälkimmäisellä oli maali jäljen päässä. Ajatus oli, että Halo hoksaisi ensin purkkijäljillä, että todellakin – nyt pitää jäljestää, eikä ottaisi niin helposti ilmavainua maalista myöhemmillä jäljillä. Ja yllättävää kyllä sunnitelma näytti toimivan! :D

1. jäljellä oli yksi 90-kulma oikealle ja purkki hetikohta kulman jälkeen. Halo nosti jäljen tieltä hienosti ja kulmaan asti mentiin vauhdilla. Kulmakin meni ensin hyvin, mutta pari metriä sen jälkeen näytti siltä, että Halo alkoi miettiä että olikos tässä joku kulma. Hitaasti raksuttaa siis pienen bouvierin karvainen pää! Hetken pyörimisen jälkeen jälki löytyi hyvin ja matka jatkui purkille.

2. jälki oli U:n muotoinen kahdella 90-kulmalla vasemmalle. Nyt kulmatkin menivät todella mallikkaasti ilman minkäänlaista hapuilua. Tähän asti ehdottomasti paras kulmasuoritus meiltä! Pituutta jäljellä oli ehkä 70-80 m ja ensimmäistä kertaa 2 kulmaa ennen palkkaa.

3. jälki oli taas lyhyempi suora, mutta jäljen päässä olikin avoppi kiven takana. Jälki nousi hienosti ja vauhtikin pysyi jo yllättävän maltillisena – eli emäntä ei mennytkään turvalleen mättäälle kuten odotti! Halo oli ihan riemuissaan maalin löytymisestä ja nähtävästi muidenkin tekemät jäljet sujuvat yhtä hyvin kuin itse tehdyt, vaikka niitä ei olla juuri päästy tekemään.

4. jälki oli sitten jälleen avopin käsialaa, noin 100 m ja yksi kulma vasemmalle. Kulma ei tuottanut mitään ongelmia, mutta maasto meinasi olla melkoista risukkoa. Hienosti Halo sai kuitenkin emännän vedettyä perässään eteenpäin. Maali löytyi halkopinon taakse kellahtaneena. Matkalla oli kuulemma ollut myös jäniksen jälkiä, joita en kyllä itse vauhdissa bongannut – eikä Halokaan, hyvä niin!

Näiden onnistumisten jälkeen tulikin kyllä hirveä motivaatio tehdä lisää jälkiä. Eikai se lumi paljoa haittaa?!

Pulukanvetoa pimiässä

Perjantai-iltana emännän flunssa antoi sen verran periksi, että päätimme käydä kokeilemassa pulkanvetopuuhia Halon kanssa ensimmäistä kertaa. Nyt kun vihdoin sain hoidettua nuo terveystarkit pois päiväjärjestyksestä, niin uskaltaa tälle talvea jo vetohommia suunnitellakin. Ostin Halolle Topcaniksen huskyvaljaat ja ihan peruspulkan näin alkuun. Noita valjaita täytyy vielä tuunailla paremmin näkyviksi - mutta siitä tuonnempana kun saan sen tehtyä! Pulkka on muuten tosi hieno, ennen kaikkea se on PINKKI! Minäkin olisin pienenä halunnu pinkin pulkan, mutta mulla oli tuollainen samanlainen tylsänä peruspunaisena.

Suuntasimme siis tutulle metsäautotielle, jossa ajattelin olevan hyvän uran ja paremmin rauhaa harjoitella. Mielessä vilkkui tietysti kauhukuvat siitä, että koira säikähtää pulkkaa ja kirmaa pulkka perässä pusikkoon taikka päättää pistää pulkan palasiksi ja muuta jännää.. :D Halo ei ollut aiemmin ehtinyt testata edes noita uusia huskyvaljaita ulkosalla, joten pienen juoksentelu-energianpurkusession jälkeen aloitimme pelkillä valjailla niin, että Jarppa talutti Haloa hihnan kanssa ja minä roikuin valjaiden perässä hieman hidastaen menoa. Samalla vedin itse kolisevaa, tyhjää pulkkaa toisessa kädessä. Halon mielestä hommassa ei ollut mitään kummallista ja pulkan kolinakaan ei hirvittänyt taikka kiinnostanut ollenkaan.

Muutaman sadan metrin päässä sitten pistimmekin pulkan joustinhihnalla kiinni valjaisiin ja minä otin käteen pulkannarun hidastusta varten. Halo ei edes tainnut hoksata, että mikään hommassa muuttui. Ainoa ongelma oli tyhjän pulkan keveys - se meinasi välillä keulia turhan innokkaasti hihnan kiristyessä. Ainakaan rauhallisella tahdilla ja tuolla riittävän pitkällä joustinhihnalla koiran ja pulkan välissä ei aiheutunut minkäänmoista häslinkiä. Aluksi saa kyllä varmasti olla tarkkana tuon hidastuksen kanssa että koira ei saa pulkkaa kintereilleen - vaikka en tosin usko Halon moisesta äksidentistäkään ottavan itseensä. Kaiken kaikkiaan meno sujui mainiosti ja Halo näytti siltä niinkuin olisi vetänyt pulkkaa aina. Ensi kerralla pistetäänkin sitten jo jonkun verran painoa kyytiin! Takaisintulomatkan Halo sai humputella, että pulkkailusta jäisi hyvä mieli, ja aluksi näytti siltä, että valjaiden riisumisen jälkeen Haloa ihmetytti että mihis se pulkka nyt katosi! :D Toivottavasti saadaan puuhasta ennen pitkää kuviakin, kun uskallamme tuoda pulkkailun päivänvaloon!