"Kelvin"
maatiaiskattityttö
ruskeatiikeri-valkoinen
s. alkukesä 2003
om. Päivi Kekkonen
 |
| Kuva: Minna Väänänen |
Vaikka Kelvinin pentuajasta on jo aikaa, hädin tuskin vieläkään uskallan ajatella seuraavan kissanpennun tuloa taloon. Pikkukissana Kelvin oli totaalinen täystuho, 24/7 riekkuva riiviö ja kaiken varastava pikku paholainen. Ja samalla yltiösosiaalinen ja kaikkia rakastava riekkuja.
Vaikka neiti on jo tullut kypsään ikään ei meno meillä ole hirveästi muuttunut. Tätä nykyä tosin Kelvinin ensisijainen kiinnostuksen kohde on ruoka - kaikki syötäväksi kelpaava, mikä on tassun ulottuvilla katoaa parempiin suihin alta aikayksikön. Siksipä Kelvin-parka onkin jatkuvalla dieetillä ja omasta mielestään nälkäkuoleman partaalla.
Vaikka neiti on jo tullut kypsään ikään ei meno meillä ole hirveästi muuttunut. Tätä nykyä tosin Kelvinin ensisijainen kiinnostuksen kohde on ruoka - kaikki syötäväksi kelpaava, mikä on tassun ulottuvilla katoaa parempiin suihin alta aikayksikön. Siksipä Kelvin-parka onkin jatkuvalla dieetillä ja omasta mielestään nälkäkuoleman partaalla.
Aamulla Kelvin tulee herättämään kuristen ja kehräten, aamianen mielessä tottakai, ja nuolee emäntää naamasta, tökkii tassulla poskeen ja käpertyy sitten viekkuun nukkumaan jos ei ruokaa ole vielä tarjolla. Kelvinin tassut ovat ehdottomasti yksi parhaista asioista maailmassa.
