Kukkaa pukkaa!

Pihan ensimmäiset kukat ovat puhjenneet!

 Kirsikkapuu nauttii auringosta.

Taustalla hengailee hahtuvapilvi Altocumulus.

Etupihan perennapenkissä on otettu kasvupyrähdyksiä. Istutin vielä alennuksesta löytyneitä Gladioluksen sipuleita - 10 sipulin verran sekalaista puna-pinkki-valkea värilajitelmaa ja 17 Black & White -settiä. Saas nähdä kerkeävätkö vielä kukkimaan!

Laukkaneilikka on avannut kukkansa. Väri ei valitettavasti toistu kuvassa yhtä säihkyvänä kuin mitä se on luonnossa!

Uusimmat penkkiin päätyneet hankinnat ovat rantakukkaa (Lythrum Salicaria), joka on ollut ostoslistalla jo penkin suunnitteluvaiheesta saakka. Rantakukat sujahtivat mukavasti nousevien Star Gazer -liljojen väliin.

Pärskeitä ja pähkäilyä

Tiistaina suuntasimme pitkästä aikaa Kiviharjuun treenaamaan. Koska paikalla sattuu olemaan vanha sorakuoppalampi, niin tulipas mieleen kokeilla vähän erilaista ilmaisuharjoitusta Halolle! Maali sijoittui lamperoisen lahdelman toiselle puolen, ihan lähelle rantaa ja kaiken lisäksi näkyville. Ajatus oli testata, lähteekö Halo uimalla maalille vai päättääkö pähkäillä reitin rantaa pitkin, ja miten ilmaisu sitten sujuu vai sujuuko ollenkaan. Uimamatkaa lahden yli oli noin 20 m.

Halo bongasi maalin kaukaa ja lähestyi rantaveteen saakka vauhdilla. Sitten piti alkaa pähkäilemään, että miten tässä nyt tuonne oikeen meniskään! Halo pohdiskeli pitkään juosten rantaa eestaas, ja taisipa harkita myös rannan kautta kiertämistä, mutta palasi aina vastarannalla olevan maalin kohdalle rantaveteen hinkumaan. Minun kannustuksista huolimatta uimaan lähtö ei näyttänyt sujuvan, joten huikkasin maalia kutsumaan koiraa. Sepäs antoikin lisäpontta sen verran, että Halo päätti sittenkin uida. Perillä Halo sai suorapalkan, sillä ilmaisua en halunnut enää haastavan tilanteen päätteeksi vaatia.

Muutama muukin koira kokeili samaa hommaa, ja lopulta oli märkä koirien lisäksi myös maali.. Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla myöhemmin kesällä uudelleen!

Muilla maaleilla treenasimme parempaa käytöstä. Edelliskerralla olimme miettineet miten Halon saisi olemaan tallomatta kokonaan peitettyjä maaleja, ja päädyimme siihen että maalin ärähdys saattaisi tehota. Toinen perinteinen ongelmakohtahan meillä on ollut seisovia maaleja vasten hyppääminen. Nytkin Halo ehti pompata seisovaa maalia vasten, mutta tuli vauhdikkaasti takaisin ilmaisemaan maalin karjaistua. Peitetty maali tuli odotusten mukaisesti tallotuksi pään päältä, joten hän ärähti peiton alta. Yllättävää kyllä, se sai Halolle jalat alle saman tien ja ilmaisu sujui taas hyvin. Molemmille maaleille Halo palasi näytöllä yhtä innolla, joten traumoja ärähdyksistä tuskin seurasi. Katsotaan ensi viikolla muistuuko käytöstavat mieleen, vai vieläkö maalit pääsevät sanomaan! 

 

Lenkkireitin varrelle oli ilmestynyt löhötuoli. Kaikkea ne ihmiset viitsii metsään tuoda. Vaan kelpaahan tässä huilata, tuumi Halo!

Jäläkiä

Kevään hyvin menneiden hakukokeiden jälkeen Halon treenien pääpaino on siirtynyt jäläkihommiin. Tämän kauden tavoitteena on korkata koeura jäljellä peruskokeen muodossa. Tänään siis suunnattiin taas jälkitreeneihin Osmanlaakson tien varteen, ja mielessä oli jälleen jäljen matkan pidennys muiden vinkeiden ohella.

Halon jäljelle tuli mittaa 890 m ja matkalle mahtui 5 esinettä. Keli oli mukavahko +15C, mutta tuuli oli ihan hirviä. Tuulen vuoksi vanhetimme jälkeä vain reilun tunnin. Tällä kertaa jäljellä oli jälleen satunnaisesti nameja (Natural Menua), ainakin heti alussa jäljennoston jälkeen, liinan mitan verran esineiden jälkeen, kulmien jälkeen sekä välillä ehkä muutenkin. Tuo satunnainen namitus näyttää rauhoittavan menoa siinä määrin, että taidamme tehdä sitä jonkin aikaa..

Halo nosti jäljen suoraan metsäautotieltä aika hienosti, ja totesin jälleen, että taidan jatkossakin nostaa jäljet suoraan tien reunasta enkä metsän puolelta. Koska se näyttää sujuvan, niin onpahan itselle edes yksi asia hieman helpompi. Varsinkin alussa tahti oli aika reipasta, mutta esine ja sen jälkeiset namit rauhoittivat onneksi vähän. Alkumatka oli melkoista ryteikköä ja oksien väistelyä, mutta pitemmälle mentäessä maasto onneksi muuttui avarammaksi kankaaksi. Matkan varrella Halo ehti bongailla myös Soraväylän pyörätietä lykkiviä rullahiihtäjiä ja -luistelijoita, mutta totesi aika pian että on se jäljestäminen ehkä kuitenkin kiinnostavampaa.

Esineet löytyivät kaikki hienosti, ja eri toten hyvin Halo työsti muovisen lelutraktorin taka-akseliston! Esineiden suhteen ei näytä tekevän heikkoa, vaikka ne olisivat pieniä ja koviakin. Tällä kertaa Halo jopa otti kaikki esineet suuhun. Muutamia sähellyksiä mahtui taas matkan varrelle, mutta hienosti Halo korjasi hukat itse - lukuun ottamatta sitä, jossa jollakin ihmishenkilöllä oli tullut isompi hätä kesken metsässä tarpomisen. Jäljen loppu oli hakkuuaukealla, joka oli tuulen ja tuiverruksen vuoksi melko haastavaa. Loppumetreillä jälki oli taas hiukkasen hukassa, mutta hyvin Halo jaksoi etsiä sen uudelleen väsyneenäkin. Pitää vaan itse muistaa pysähtyä ja antaa koiralle tilaa etsiä, jos meno muuttuu haahuiluksi. Ero käytöksessä oli jälleen todella selvä sitten kun Halo osui uudelleen jäljelle verrattuna siihen luultavasti ympäri aukeaa levinneeseen hajuun. 

Aikaa koko hommaan meni muutaman minuutin yli puoli tuntia, mutta meno oli tosiaan namien avustamana paikoin todella rauhallista. Ja niitä nameja toki tongittiin sammalikosta pitkän kaavan kautta.. Päivän päätteeksi sitten päädyin lähettämään koeilmottautumisen, joten katsotaan muutaman viikon kuluttua miten käy, jos kokeesen mahdumme!

Koskapa Hero2 on lentohommissa ja jäljestyksestä ei ole kuvamateriaalia, niin pistetään muutama kuva viimeviikkoiselta lenkiltä. Kiitos Tarulle seurasta ja kuvista!

 

Kuva: Taru Vallius

Herra poskiparta viilettää.

Kuva: Taru Vallius

 Kesän parhaita puolia on tarpeeksi suuri juomakuppi.

Kuva: Taru Vallius

Mister märkä turkki poseeraa..

Kuva: Taru Vallius

..ja ravistaa.

It has arrived! Elikkä GoPro Hero 2 HD. Tässäpä testivideota - jos tämä toimii niin lisää seurannee.. :)

Edittiä: Joo, eipäs lisäillä videoita ainakaan suoraan tänne, kun näyttää kuvan laatu menevän ihan piloille. Täytyy etsiä joku kelvollinen jakelukanava ja linkittää videota sieltä tänne.. 

Puutarhan kevättä

Helteinen helatorstai sai jo ruohon vihertämään ja hiirenkorvat tuloilleen, ja niinpä heti perjantaina täytyi suunnata ostoksille, jotta pääsi hiukkasen pihaa kuopsuttamaan kesäkuntoon!

Joka kevät tähän saakka olen ollut auttamattomasti myöhässä amppelimansikkaostoksilla. Yleensä kesäkuun alussa on sitten jäljellä ollut enää se yksi hieman toispuoleinen ja muutenkin kärsineen näköinen yksilö. Vaan nytpä olin ajoissa, ja terassilla roikkuu 3 terhakkaa amppelia! Yhdessä oli jo ensimmäiset mansikatkin kypsymässä!

Jotenkin nämä suunnitelmat aina lähtee lapasesta ja takapihan nurkkaan aloin suunnitella varrellisia herukoita. Sinne mahtuisi ehkä juuri sopivasti puumaisena sekä puna- että mustaherukka ja etualalle vielä ehkä pari karviaispensasta..tai ehkä pienenpieni tyrni.. Harmi vaan, että varrellisen punaherukan pärjääminen näin pohjoisessa näytti olevan vähän niin ja näin. Hiukan kyllä huolettaa myös se, että mahtaako Halo pysyä pois tuolta nurkasta vahtihommia hoitaessaan vai tulisivatko marjaviljelmät heti tallotuiksi.

Kasvimaalaatikot odottavat vielä kevätlannoitusta ja istutuspuuhia, vaikka raparperi ja ruohosipuli sieltä jo kovasti venyttelevätkin varsiaan. Päätin myös kokeilla pottujen kasvattamista, ja siihen tuntui sopivalta valinnalta BACSAC-kasvatussäkki. Tilasin 50 litran version, jonka luulisin olevan sopivahko pienelle pottusadolle. Koska säkki näkyy kuvassa sen verran huonosti niin tässäpä selkeämpi esitys:

Säkkejä saa ainakin INESSAsta, josta omani tilasin.

Krookukset ehtivät jo kukkia kirsikkapuun alla!

 

Etupihan perennapenkki alkaa myös vihdoin muotoutua. Kaikki tulppaanit ovat jo hienosti alulla, enpä olisi uskonut niiden aloittavan kavua näin hyvin! Tässä reunassa penkkiä on mustanviolettia Queen of Nightia sekä kirkkaan violettia Negritaa. Penkin toisessa päässä on vielä trumpettimallista pinkkiä Jazzia.

 

Myös ukkolaukka on aloittanut kasvunsa riehakkaasti! Sen edustalle hankin tänään laukkaneilikkaa (Armeria Maritima), jossa on kaiketikin kirkkaanpinkit kukat. Toivottavasti nuo mättäät leviävät ajan myötä!

 

Penkki on odottanut kuunliljoilla reunustusta jo viime kesästä saakka, ja tänään oli tarjolla niin edullisia kuunliljoja, että pitipä tarttua tilaisuuteen. Lajikkeista päädyin Isoraitakuunliljaan (Hosta Undulata ’Albomarginata’). Taimet ovat melko pieniä, mutta melko reippaan näköisiä, joten eiköhän niistä hyviä tule!