Pärskeitä ja pähkäilyä

Tiistaina suuntasimme pitkästä aikaa Kiviharjuun treenaamaan. Koska paikalla sattuu olemaan vanha sorakuoppalampi, niin tulipas mieleen kokeilla vähän erilaista ilmaisuharjoitusta Halolle! Maali sijoittui lamperoisen lahdelman toiselle puolen, ihan lähelle rantaa ja kaiken lisäksi näkyville. Ajatus oli testata, lähteekö Halo uimalla maalille vai päättääkö pähkäillä reitin rantaa pitkin, ja miten ilmaisu sitten sujuu vai sujuuko ollenkaan. Uimamatkaa lahden yli oli noin 20 m.

Halo bongasi maalin kaukaa ja lähestyi rantaveteen saakka vauhdilla. Sitten piti alkaa pähkäilemään, että miten tässä nyt tuonne oikeen meniskään! Halo pohdiskeli pitkään juosten rantaa eestaas, ja taisipa harkita myös rannan kautta kiertämistä, mutta palasi aina vastarannalla olevan maalin kohdalle rantaveteen hinkumaan. Minun kannustuksista huolimatta uimaan lähtö ei näyttänyt sujuvan, joten huikkasin maalia kutsumaan koiraa. Sepäs antoikin lisäpontta sen verran, että Halo päätti sittenkin uida. Perillä Halo sai suorapalkan, sillä ilmaisua en halunnut enää haastavan tilanteen päätteeksi vaatia.

Muutama muukin koira kokeili samaa hommaa, ja lopulta oli märkä koirien lisäksi myös maali.. Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla myöhemmin kesällä uudelleen!

Muilla maaleilla treenasimme parempaa käytöstä. Edelliskerralla olimme miettineet miten Halon saisi olemaan tallomatta kokonaan peitettyjä maaleja, ja päädyimme siihen että maalin ärähdys saattaisi tehota. Toinen perinteinen ongelmakohtahan meillä on ollut seisovia maaleja vasten hyppääminen. Nytkin Halo ehti pompata seisovaa maalia vasten, mutta tuli vauhdikkaasti takaisin ilmaisemaan maalin karjaistua. Peitetty maali tuli odotusten mukaisesti tallotuksi pään päältä, joten hän ärähti peiton alta. Yllättävää kyllä, se sai Halolle jalat alle saman tien ja ilmaisu sujui taas hyvin. Molemmille maaleille Halo palasi näytöllä yhtä innolla, joten traumoja ärähdyksistä tuskin seurasi. Katsotaan ensi viikolla muistuuko käytöstavat mieleen, vai vieläkö maalit pääsevät sanomaan! 

 

Lenkkireitin varrelle oli ilmestynyt löhötuoli. Kaikkea ne ihmiset viitsii metsään tuoda. Vaan kelpaahan tässä huilata, tuumi Halo!

Jäläkiä

Kevään hyvin menneiden hakukokeiden jälkeen Halon treenien pääpaino on siirtynyt jäläkihommiin. Tämän kauden tavoitteena on korkata koeura jäljellä peruskokeen muodossa. Tänään siis suunnattiin taas jälkitreeneihin Osmanlaakson tien varteen, ja mielessä oli jälleen jäljen matkan pidennys muiden vinkeiden ohella.

Halon jäljelle tuli mittaa 890 m ja matkalle mahtui 5 esinettä. Keli oli mukavahko +15C, mutta tuuli oli ihan hirviä. Tuulen vuoksi vanhetimme jälkeä vain reilun tunnin. Tällä kertaa jäljellä oli jälleen satunnaisesti nameja (Natural Menua), ainakin heti alussa jäljennoston jälkeen, liinan mitan verran esineiden jälkeen, kulmien jälkeen sekä välillä ehkä muutenkin. Tuo satunnainen namitus näyttää rauhoittavan menoa siinä määrin, että taidamme tehdä sitä jonkin aikaa..

Halo nosti jäljen suoraan metsäautotieltä aika hienosti, ja totesin jälleen, että taidan jatkossakin nostaa jäljet suoraan tien reunasta enkä metsän puolelta. Koska se näyttää sujuvan, niin onpahan itselle edes yksi asia hieman helpompi. Varsinkin alussa tahti oli aika reipasta, mutta esine ja sen jälkeiset namit rauhoittivat onneksi vähän. Alkumatka oli melkoista ryteikköä ja oksien väistelyä, mutta pitemmälle mentäessä maasto onneksi muuttui avarammaksi kankaaksi. Matkan varrella Halo ehti bongailla myös Soraväylän pyörätietä lykkiviä rullahiihtäjiä ja -luistelijoita, mutta totesi aika pian että on se jäljestäminen ehkä kuitenkin kiinnostavampaa.

Esineet löytyivät kaikki hienosti, ja eri toten hyvin Halo työsti muovisen lelutraktorin taka-akseliston! Esineiden suhteen ei näytä tekevän heikkoa, vaikka ne olisivat pieniä ja koviakin. Tällä kertaa Halo jopa otti kaikki esineet suuhun. Muutamia sähellyksiä mahtui taas matkan varrelle, mutta hienosti Halo korjasi hukat itse - lukuun ottamatta sitä, jossa jollakin ihmishenkilöllä oli tullut isompi hätä kesken metsässä tarpomisen. Jäljen loppu oli hakkuuaukealla, joka oli tuulen ja tuiverruksen vuoksi melko haastavaa. Loppumetreillä jälki oli taas hiukkasen hukassa, mutta hyvin Halo jaksoi etsiä sen uudelleen väsyneenäkin. Pitää vaan itse muistaa pysähtyä ja antaa koiralle tilaa etsiä, jos meno muuttuu haahuiluksi. Ero käytöksessä oli jälleen todella selvä sitten kun Halo osui uudelleen jäljelle verrattuna siihen luultavasti ympäri aukeaa levinneeseen hajuun. 

Aikaa koko hommaan meni muutaman minuutin yli puoli tuntia, mutta meno oli tosiaan namien avustamana paikoin todella rauhallista. Ja niitä nameja toki tongittiin sammalikosta pitkän kaavan kautta.. Päivän päätteeksi sitten päädyin lähettämään koeilmottautumisen, joten katsotaan muutaman viikon kuluttua miten käy, jos kokeesen mahdumme!

Koskapa Hero2 on lentohommissa ja jäljestyksestä ei ole kuvamateriaalia, niin pistetään muutama kuva viimeviikkoiselta lenkiltä. Kiitos Tarulle seurasta ja kuvista!

 

Kuva: Taru Vallius

Herra poskiparta viilettää.

Kuva: Taru Vallius

 Kesän parhaita puolia on tarpeeksi suuri juomakuppi.

Kuva: Taru Vallius

Mister märkä turkki poseeraa..

Kuva: Taru Vallius

..ja ravistaa.

Treenipäiväkirjoitteluun paluuyritys

Treenipäiväkirjakirjoittelut on näköjään olleet tauolla, vaikka treenit ovat jatkuneetkin ahkerasti. Tästäkin viikonlopusta tulikin melkonen treeniviikonloppu, sillä olin mukana järkkäilemässä OSEn perusjuttuja pelastuskoiratoiminnasta -kurssia aloittelijoille ja muuten puuhasta kiinnostuneille. Perjantain luento-osuudesta sain taas itsekin hirmuisesti lisää motivaatiota ja ajatuksia - perusteiden kertailu ei siis oo ikinä pahitteeksi! Siellä mainittiin myös treenipäiväkirjanpidon tärkeydestä, joten yritetääs taas.. ;)

Lauantaina oli vuorossa kurssin treenisessio Päivärinteellä, jossa aloittelijoille oli ensin miljöbana ja sen jälkeen pikkutreenejä kaikille. Muistui taas mieleen, että tuota miljöbanaa (=kaikki koirakot kiertää yhtäaikaa peräkanaa ennalta suunniteltua rasti/esterataa) pitäisi muistaa tehdä omissakin treeneissä.

Halolle lauantain treenit oli varmaankin painajaisen paluu, sillä Halo joutui jälleen vaihteeksi latokuivuriin. Halo on kerran pelästynyt latokuivurin liukasta ja rei'itettyä lattiaa, ja sen jälkeen se on ollut kauhea paikka. Nyt oli taas aika terapioida tätä traumaa! ;) Jo edelliskerralla totesin, että houkuttelu/maanittelu ei ainakaan auta, vaan vain pahentaa asiaa. Nyt oli siis aika ottaa järeämmät keinot käyttöön. En ole siis osannut tukea Haloa oikealla tavalla, joten tällä kertaa tehtiin tarkempi toimintasuunnitelma, jossa Halo tarvittaessa viedään tuolle ikävälle alustalle ja olen itse passiivisempi. Ei siis mitään lärpätystä, vaan hommassa vaan ei ole mitään ihmeellistä. Sitten kun homma toimii, niin siellä syöpötelläänkin mahtavia kanansiipiä! Koskapa tällä emännällä on koiraansa huonompi hermorakenne, niin luovutin treenin hanskaamisen treenikaverin osaavampiin käsiin ja tein itse vaan mitä käskettiin.. ;)

Aluksi Halo käveli hankalalle lattianosalle vähän niinkun vahingossa, mutta sitten vieressä ammottavien reikien kohdalla se huomasi, että voi ei, taas tätä! Tuossa tilanteessa se heittäytyy ihan passiiviseksi, jähmettyy matalaksi paikalleen tai taapertaa katse maassa varovasti eteenpäin. Sitten kun avoimista rei'istä päästiin ohi alueelle, missä reikien päällä oli vielä heinäpaaleja, ei hommassa ollutkaan mitään ihmeellistä, ja Halo pystyi jo ottamaan kontaktia ja syömään namia. Muutaman kerran Halo ehti paeta turvalliselle maaperälle, mutta jatkoi hommaa hieman fyysistä voimaa vaatineen alustalle palautuksen jälkeen. Kanansiivet kelpasivat mainiosti, ja tällä kertaa hommasta ei kehittynyt isoa showta. Yksi askel eteenpäin siis tällä saralla! :)

Sunnuntaiaamuna olikin sitten jälkikauden lopettajaistreenit Osmanlaaksossa, jonne haettiin matkalla pasteijat ja viinerit kahville kaveriksi! Halon jälkeä pidennettiin taas, tällä kertaa huimaan 775 metriin! Maasto oli vaihteeksi vähän helpompaa kangasta ja vanhahkoa hakkuuta. Menomatkalla Halo ilmaisi hienosti myös Allin jäljen lähdön, ja omakin jälki nousi tosi hienosti! Nykyään jäljennostot onnistuvat tosi hyvin, ja ei todellakaan jää epäselväksi, milloin jälki on kohdalla. Jäljestys oli tasaisen varmaa, ja kaikki 5 esinettä Halo löysi hienosti. Esineet ilmaistiin tutulla "nuusk-hauks-plops-kato tämmönen!"-tyylillä. Täytynee ottaa esineiden kertominen sitten talven teemaksi.. Jokaiselta esineeltä meinasi kyllä olla hieman turhan kiire jatkamaan matkaa.

Muutaman kerran jälki oli hieman hakusessa, pahiten paikassa, josta oli lähtenyt jotain metsäkanalintuja. Ei jotenkin ihmetytä.. ;) Kaikki hukkailut Halo kyllä itse korjasi todella hienosti, kun pysähdyin itse ja annoin tarpeeksi tilaa. Nyt alan jo itsekin paremmin nähdä, milloin ollaan oikeasti jäljellä! Halo jaksoi ilman ongelmia, joten matkaa voidaan kyllä pidentää keväällä hyvin. Jäljen loputtuakin olisi vielä ollut kiire jatkamaan.. Tähän on siis hyvä lopettaa tälle syksyä! Josko sitä ens keväänä/(kesänä)/syksynä kokeeseen sitten! :)

Jottei ihan putkeen olis treenit kuitenkaan menny, niin tais kuitenki tulla reissu kenkäkauppaan, sillä vuoden vanhoista Icebugeista tuli vesi läpi. Lunta sais jo kyllä tulla, kyllä tätä pimiää on kateltu jo ihan riittämiin! :)

Esineitä jälellä ja jäläkiä esineillä

Viime sunnuntain jäläkitreeneissä oli huimat 2 koirakkoa (+ 1 hakueliö), joten saimme kaikki kunnon treenit kahdessa osassa.


Halon kanssa on jo pitkään pitänyt tehdä erikseen pelkkää esineilmaisua, jotta sitä saataisiin vahvistettua. Etenkin oudot esineet kun ohitetaan helposti olankohautuksella. Tällä kertaa oli vihdoin aikaa ottaa tämä treeni työn alle. Halo sai siis 8 esinettä metsään n. 10m välein. Esineet lähdettiin hakemaan saman tien. Alussa meinasi haahuiluttaa kun haisua oli joka puolella, mutta onneksi haju tarkentui ekalle esineelle. 6 esinettä Halo ilmaisi itse hienosti - tai siis ottamalla esineen suuhun ja pudottamalla maahan (joo, tälle pitäisi tehdä jotain, mutta ainakin itse huomaan milloin se löytää esineen). Tennispalloa piti tarkentaa ja harkita pitkään, mutta löytyi sekin sieltä. Sitä ei tosin voinut ottaa suuhun, joten se sai vaan intensiivistä tuijotusta. Nostamatta jäivät yllättäen yksi hanska sekä vaikeaksi arveltu puukeppi. Hanskan kohdalla Halolla tosin oli jo selkeästi haju seuraavasta esineestä. Nämä otettiin sitten uudestaan näkölähtönä (vai olisko se näköpudotuksena..) ja edelleenkään keppi ei ollut esine! Kutsuin Halon sitten keppiä ihmettelemään ja kylläpä oli Hapsi varmaan kummissaan! Viimeisenä ollut hanska löytyikin sitten taas hienosti. Taidamme siis jonain päivänä vielä palata tuohon keppiin uudelleen!

Itse jäljestä halusin vaihteeksi helpomman ja lyhyemmän kuin muutamasta edellisestä helv..hellekoitoksesta. Mittaa oli siis tällä kertaa vain 350m ja matkalla 3 esinettä. Ajatus oli nyt vähentää esineitä ja keskittyä tiiviimmin hyvään jäljestämiseen. Lisäksi jälki oli vaihteeksi vähän tuoreempi eli vain tunnin vanha.

Jo jäljelle lähtiessä Halo oli normaalia rauhallisempi - taisi parka miettiä että enkös mää jo tämän päivän hommat hoitanut?! :D Jälki nousi hyvin ja vauhtiakin löytyi edelleen melkoisesti. Ensimmäinen esine meni tosi hienosti. Toisena esineenä oli jälleen pahamaineinen pallo, jota piti tarkentaa pitkään ja hartaasti. Jäljestäminen oli kaikkinensa ihan hyvää ja Haloksi jopa melko tarkkaa. Oikaistun kulman ja keskellä jälkeä tapahtuneen harhailun Halo korjasi itse hienosti. Ennen loppua oli jäljen ainoa tien ylitys, joka normaalista poiketen meinasi vähän mennä sivuun. Aiemmin niissä ei ole ollut mitään ongelmaa, joten liekö syynä ollut sitten jäljen tuoreus. Lopussa kävi harmillisesti niin että Halo bongasi jäljentekijän poistumisjäljen ennen loppuesinettä. Ja siitähän Halo ei olisi luopunut millään! Jouduin lopulta kutsumaan sen takaisin etsimään esineen, että saatiin jälki päätökseen ja koira palkattua. Täytyypä siis muistaa olla tarkkana noiden poistumisjälkien kanssa!

Pimiän putken alkupää!

Tällä viikolla treenasimme ensimmäistä kertaa uudella tiistain porukalla. Joukossa on sen verran Halolle vieraampia ihmisiä, että päätin pienen ilmaisutreenin höystettynä syksyn ensimmäisillä pimeillä ja uusilla maaleilla olevan hyvä harjoitus.

Ja pimiäähän meillä piisasi! Kelikin muuttui sopivasti sateiseksi, ja otsalampun valo tuntui hukkuvan pimeyteen. Tulipahan otettua siis sopivaan saumaan vasta hankitut uudet valot testiin. Niistä tosin taidan kirjoitella myöhemmin!

Treenin aluksi otettu hallittavuusosio sujui muuten hyvin, paitsi että Haloa ihmetytti paikallamakuun aikana hoidettu maalien ohjeistus elekielisine sanankäänteineen. Sitä piti siis nousta ylös ihmettelemään..ihan vaan vähän..

Hommiin lähtiessä virtaa piisasi niin että eka maali ohitettiin vauhdilla ja suunnattiin suoraan rivissä seuraavalle. Maasto oli hirveää ryteikköä, joten melkoisesti saivat tihrustaa sekä koira että ohjaaja että näkivät toisensa. Ilmaisu sujui oikein hienosti ja vauhdikkaasti, mitä nyt ohjaaja oli taas liian hidas liinan kanssa ja koira meinasi livetä lapasesta.

Toisen maalin kohdalla ilma ei näyttänyt liikkuvan yhtään, sillä muutkaan koirat eivät siellä helposti hajua saaneet. Halo oli mennyt nenä maassa metrin päästä maalista. Lopulta pienen bouvierin päässä kuitenkin syttyi lamppu ja maali todettiin löydetyksi! Muttamutta..ohjaaja sen sijaan oli koiralta hukassa. Halo suuntasi pois puskasta parin kymmenen metrin päässä minusta ja jäi ihmettelemään muuta joukkoa että kukas se oikea tyyppi näistä olikaan. Huikkasin että emäntä löytys niinkun täältä suunnalta, ja Hapsiaisen ilme kirkastui (senhän voi tietysti selkeästi nähdä pilkkopimeässä kaikkien naamakarvojen läpi!). Halon oli kuitenkin ihan pakko käydä vielä tarkistamassa myös se maali, että se ei vaan ole livennyt sillä aikaa! Eli siis takaisin maalille ja sieltä suoraan minun luo, vaikka tielle osuneet puut meinasivatkin vähän haitata menoa. Ilmaisu oli aivan hieno. Halo siis päätti jälleen itse aloittaa ketjun alusta kun siihen tuli poikkeama. Sinänsä olen tyytyväinen, että Halo tekee homman täsmällisesti loppuun asti, vaikka tämä säätäminen taitaakin johtua karvakorvienvälin rajallisesta prosessointikyvystä. ;) Joka tapauksessa minun täytyy edelleen huolehtia tarkemmin että olen itse niin näkyvä että tämmöisiä säätämisiä ei tarvittaisi. Josta päästäänkin jälleen niihin valoihin...!

Kolmas eli alkuperäinen eka maali otettiin sitten autoille palatessa, ja sitä pitikin hetki tarkennella. Nyt seurasin enemmän kärppänä pusikossa ryysäävää koiraa ja sijoitin itseni sopivammin paluureitille maalilta. Tässäkään ilmaisusa ei ollut mitään moitittavaa ja intoa tuntui vielä piisaavan.

Ensi kerraksi siis enemmän VALOA mulle ja ehkä niitä peitettyjä maaleja ja lisää maastoa, jossa Halo oikeasti joutuisi tekemään hiukkasen töitä päästäkseen minun luo ilmaisemaan. :)

Treenitavoitteita ja -tarkasteluja

Olen aina ollut ihan toivottoman laiska pitämään treenipäiväkirjaa vaikka yritystä on välillä ollutkin. Kuitenkin sekä treeniblogin että paperiversioiden täyttelyt ovat aina jääneet jossain vaiheessa. Mutta koskapa syksy on uusien asioiden aloittamisen aikaa, päätin taas aloittaa treenipäiväkirjoittelut!

Näin jokin aika sitten jossain pienen lehtijutun Canis Tempus -treenikalenterista. Idea valmiista ja helppokäyttöisestä treenipäiväkirjasta tuntui niin houkuttelevalta, että päätin tilata sellaisen Halolle synttärilahjaksi! Verkkokaupan toiminta oli nopeaa ja toimitus kolahti postiluukkuun jo seuraavana päivänä.



Opus on pieni ja nätti, vaikka olisin tietysti toivonut vähän laajempaa värivalikoimaa pelkän vaaleansinisen sijaan.. ;) Tilaa on vuoden jokaiselle päivälle ja olen jopa huomannut tämän ominaisuuden houkuttelevan treenaamaan edes jotain pientä päivittäin! Valmiit kysymykset tekevät täyttämisestä nopeaa - tosin minulla ainakin meinaa loppua usein treenin analysointitila kesken.



Älyttömän kivaksi maastotreenien kanssa olen huomannut tyhjän ruututilan, johon voi vaikkapa piirtää. Itse kun hahmotan kaikki tilanteet visuaalisesti ja muistan asiat karttamuodossa, piirtelen sekä jäljet että hakutreenit kommentteineen tähän. Tottispiirtelyä pitää vielä treenata! ;) Kuvissa näkyy muuan taannoinen jälkitreeni. Kalenterista löytyy lisäksi tilaa myös tavoitteillei ja niiden tarkastelulle sekä vuosisuunnitelmalle. Ostos on jo muutamassa viikossa osoittanut olevansa hintansa arvoinen!



Pääasiallinen syy alkusyksyn treeni-innostukseen on tosiaan mukavasti sujunut kesän koekausi. Läpäistyjen haun peruskokeiden jälkeen arvoin vielä että treenataanko loppusyksy pääasiassa hakua vai jälkeä, mutta koska en osannut päättää niin treenaamme edelleen molempia. Haku on sen verran hyvällä mallilla, että päätin ottaa vielä loppusyksyn tavoitteeksi haun loppukokeen päiväosion. Hallittavuusosion kanssa saamme tehdä kyllä töitä ihan tosissaan ettei tarvitse kokeessa hävetä, mutta jos ilmaisut jatkuvat samalla mallilla, en usko isompia ongelmia olevan. Pimeäosio jänskättää minua itseäni kuitenkin sen verran enemmän, että jätämme sen suosiolla ensi keväälle. ;)

Jälkihommat ovat sujuneet kauniisti sanottuna vaihtelevasti, joten jatkan myös jälkikokeista haaveilua talven yli. Välillä menee tosi mainiosti ja välillä ollaan ihan hukkateillä. Joten ei muuta kun lisää treeniä! Olen myös löytänyt itseni lueskelemasta FRF-hallittavuuskokeen sääntöjä, joten talvikaudelle taitaa olla suunnitelmissa myös ahkeraa hallittavuusharjoittelua..

Katsotaan saanko kirjoiteltua treeneistä tänne yhtä innolla kuin tuohon pieneen siniseen opukseen, mutta ainakin voin näin syksyn kunniaksi jälleen aloittaa!