Pärskeitä ja pähkäilyä

Tiistaina suuntasimme pitkästä aikaa Kiviharjuun treenaamaan. Koska paikalla sattuu olemaan vanha sorakuoppalampi, niin tulipas mieleen kokeilla vähän erilaista ilmaisuharjoitusta Halolle! Maali sijoittui lamperoisen lahdelman toiselle puolen, ihan lähelle rantaa ja kaiken lisäksi näkyville. Ajatus oli testata, lähteekö Halo uimalla maalille vai päättääkö pähkäillä reitin rantaa pitkin, ja miten ilmaisu sitten sujuu vai sujuuko ollenkaan. Uimamatkaa lahden yli oli noin 20 m.

Halo bongasi maalin kaukaa ja lähestyi rantaveteen saakka vauhdilla. Sitten piti alkaa pähkäilemään, että miten tässä nyt tuonne oikeen meniskään! Halo pohdiskeli pitkään juosten rantaa eestaas, ja taisipa harkita myös rannan kautta kiertämistä, mutta palasi aina vastarannalla olevan maalin kohdalle rantaveteen hinkumaan. Minun kannustuksista huolimatta uimaan lähtö ei näyttänyt sujuvan, joten huikkasin maalia kutsumaan koiraa. Sepäs antoikin lisäpontta sen verran, että Halo päätti sittenkin uida. Perillä Halo sai suorapalkan, sillä ilmaisua en halunnut enää haastavan tilanteen päätteeksi vaatia.

Muutama muukin koira kokeili samaa hommaa, ja lopulta oli märkä koirien lisäksi myös maali.. Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla myöhemmin kesällä uudelleen!

Muilla maaleilla treenasimme parempaa käytöstä. Edelliskerralla olimme miettineet miten Halon saisi olemaan tallomatta kokonaan peitettyjä maaleja, ja päädyimme siihen että maalin ärähdys saattaisi tehota. Toinen perinteinen ongelmakohtahan meillä on ollut seisovia maaleja vasten hyppääminen. Nytkin Halo ehti pompata seisovaa maalia vasten, mutta tuli vauhdikkaasti takaisin ilmaisemaan maalin karjaistua. Peitetty maali tuli odotusten mukaisesti tallotuksi pään päältä, joten hän ärähti peiton alta. Yllättävää kyllä, se sai Halolle jalat alle saman tien ja ilmaisu sujui taas hyvin. Molemmille maaleille Halo palasi näytöllä yhtä innolla, joten traumoja ärähdyksistä tuskin seurasi. Katsotaan ensi viikolla muistuuko käytöstavat mieleen, vai vieläkö maalit pääsevät sanomaan! 

 

Lenkkireitin varrelle oli ilmestynyt löhötuoli. Kaikkea ne ihmiset viitsii metsään tuoda. Vaan kelpaahan tässä huilata, tuumi Halo!

Treenipäiväkirjoitteluun paluuyritys

Treenipäiväkirjakirjoittelut on näköjään olleet tauolla, vaikka treenit ovat jatkuneetkin ahkerasti. Tästäkin viikonlopusta tulikin melkonen treeniviikonloppu, sillä olin mukana järkkäilemässä OSEn perusjuttuja pelastuskoiratoiminnasta -kurssia aloittelijoille ja muuten puuhasta kiinnostuneille. Perjantain luento-osuudesta sain taas itsekin hirmuisesti lisää motivaatiota ja ajatuksia - perusteiden kertailu ei siis oo ikinä pahitteeksi! Siellä mainittiin myös treenipäiväkirjanpidon tärkeydestä, joten yritetääs taas.. ;)

Lauantaina oli vuorossa kurssin treenisessio Päivärinteellä, jossa aloittelijoille oli ensin miljöbana ja sen jälkeen pikkutreenejä kaikille. Muistui taas mieleen, että tuota miljöbanaa (=kaikki koirakot kiertää yhtäaikaa peräkanaa ennalta suunniteltua rasti/esterataa) pitäisi muistaa tehdä omissakin treeneissä.

Halolle lauantain treenit oli varmaankin painajaisen paluu, sillä Halo joutui jälleen vaihteeksi latokuivuriin. Halo on kerran pelästynyt latokuivurin liukasta ja rei'itettyä lattiaa, ja sen jälkeen se on ollut kauhea paikka. Nyt oli taas aika terapioida tätä traumaa! ;) Jo edelliskerralla totesin, että houkuttelu/maanittelu ei ainakaan auta, vaan vain pahentaa asiaa. Nyt oli siis aika ottaa järeämmät keinot käyttöön. En ole siis osannut tukea Haloa oikealla tavalla, joten tällä kertaa tehtiin tarkempi toimintasuunnitelma, jossa Halo tarvittaessa viedään tuolle ikävälle alustalle ja olen itse passiivisempi. Ei siis mitään lärpätystä, vaan hommassa vaan ei ole mitään ihmeellistä. Sitten kun homma toimii, niin siellä syöpötelläänkin mahtavia kanansiipiä! Koskapa tällä emännällä on koiraansa huonompi hermorakenne, niin luovutin treenin hanskaamisen treenikaverin osaavampiin käsiin ja tein itse vaan mitä käskettiin.. ;)

Aluksi Halo käveli hankalalle lattianosalle vähän niinkun vahingossa, mutta sitten vieressä ammottavien reikien kohdalla se huomasi, että voi ei, taas tätä! Tuossa tilanteessa se heittäytyy ihan passiiviseksi, jähmettyy matalaksi paikalleen tai taapertaa katse maassa varovasti eteenpäin. Sitten kun avoimista rei'istä päästiin ohi alueelle, missä reikien päällä oli vielä heinäpaaleja, ei hommassa ollutkaan mitään ihmeellistä, ja Halo pystyi jo ottamaan kontaktia ja syömään namia. Muutaman kerran Halo ehti paeta turvalliselle maaperälle, mutta jatkoi hommaa hieman fyysistä voimaa vaatineen alustalle palautuksen jälkeen. Kanansiivet kelpasivat mainiosti, ja tällä kertaa hommasta ei kehittynyt isoa showta. Yksi askel eteenpäin siis tällä saralla! :)

Sunnuntaiaamuna olikin sitten jälkikauden lopettajaistreenit Osmanlaaksossa, jonne haettiin matkalla pasteijat ja viinerit kahville kaveriksi! Halon jälkeä pidennettiin taas, tällä kertaa huimaan 775 metriin! Maasto oli vaihteeksi vähän helpompaa kangasta ja vanhahkoa hakkuuta. Menomatkalla Halo ilmaisi hienosti myös Allin jäljen lähdön, ja omakin jälki nousi tosi hienosti! Nykyään jäljennostot onnistuvat tosi hyvin, ja ei todellakaan jää epäselväksi, milloin jälki on kohdalla. Jäljestys oli tasaisen varmaa, ja kaikki 5 esinettä Halo löysi hienosti. Esineet ilmaistiin tutulla "nuusk-hauks-plops-kato tämmönen!"-tyylillä. Täytynee ottaa esineiden kertominen sitten talven teemaksi.. Jokaiselta esineeltä meinasi kyllä olla hieman turhan kiire jatkamaan matkaa.

Muutaman kerran jälki oli hieman hakusessa, pahiten paikassa, josta oli lähtenyt jotain metsäkanalintuja. Ei jotenkin ihmetytä.. ;) Kaikki hukkailut Halo kyllä itse korjasi todella hienosti, kun pysähdyin itse ja annoin tarpeeksi tilaa. Nyt alan jo itsekin paremmin nähdä, milloin ollaan oikeasti jäljellä! Halo jaksoi ilman ongelmia, joten matkaa voidaan kyllä pidentää keväällä hyvin. Jäljen loputtuakin olisi vielä ollut kiire jatkamaan.. Tähän on siis hyvä lopettaa tälle syksyä! Josko sitä ens keväänä/(kesänä)/syksynä kokeeseen sitten! :)

Jottei ihan putkeen olis treenit kuitenkaan menny, niin tais kuitenki tulla reissu kenkäkauppaan, sillä vuoden vanhoista Icebugeista tuli vesi läpi. Lunta sais jo kyllä tulla, kyllä tätä pimiää on kateltu jo ihan riittämiin! :)

Halot ja valot varikolla

Tämän viikon tiistain treenit oli Taskilan vihervarikolla. Siellä riittikin edelleen uusia ja jänniä piiloja, sillä paikat ja kamat siellä muuttuvat koko ajan. Hallittavuus ennen omaa vuoroa sujui yllättävän innokkaasti - vielä kun saisi sen metsässäkin toimimaan! ;)

Halusin Halolle vain ilmaisutreeniä, sillä paikasta löytyy sopivan haastavia piiloja. Me kun siis tarvitaan vielä varmuuttaa ilmaisuun niissä tilanteissa, jotka poikkeaa jotenkin "normista". Eka maali oli risulavalla. Halo sai hajun ohi juostessaan ja palasi hienosti tarkentamaan. Maali löytyi hyvin, mutta kertomaan tullessa oli jälleen pienellä koiralla vaikea monivalinatehtävä! Ensin Halo juoksi Outin luo, joka käveli takanani ja hetken arvottuaan onneksi totesi että "eikusittenkitonne!". Itse ilmaisu sujui muuten hyvin.


Toinen maali oli siirtolavakasan päällä Halon ulottumattomissa. Ympärillä oli erilaisia lava- ja laattakasoja, joten ihan iholle ei päässyt oikein miltään puolelta. Olin todella tyytyväinen siihen, miten hienosti Halo työsti maalia. Se jopa itse kiipeili kasoille, ja yritti löytää reittiä kohti vahvempaa hajua. Lopulta autoin hieman ja annoin vinkkiä oikeasta lähestymissuunnasta. Voi sitä riemua kun maali vihdoin hoksattiin! Riemun prosessointi kestikin hetken, ennenkuin Halo muisti että "AINIIN!" ja tuli ilmaisemaan.


Toiselta maalilta lähtiessä todettiin, että kylläpä se vähäkin tuuli taas katosi.  Kolmas maali oli lahoavan kymmenisen metriä korkean hakekasan päällä. Yhtäkkiä tuli kuitenkin melkoinen puhuri, ja vieläpä täsmälleen oikeasta suunnasta. Halo sai hajun kaukaa ja juoksentelikin pian aika vauhdilla pitkin hakekasoja. Tällä maalilla myös ilmaisu meni ihan nappiin, joten siihen oli hyvä lopettaa!

Samalla meillä oli testissä Halon uudet hälytysvalot. Kävin siis muutama viikko sitten Taskulamput.fi:ssä päivittämässä valoja talven varalle. Otin kokeiluun NiteIzen "SpotLit"-avaimenperävalon, joka yllätyksekseni osoittautui liian kirkkaaksi omiin vaatteisiin. Sepä oli siis juuri sopiva Halolle! Valkoiselle valolle täytyi siis käydä ostamassa kaveriksi punainen, että saatiin uudistettua Halon liivien sivuvalot.

Valoissa on metallinen klipsi, joka vaikuttaa jopa melko kestävältä. Halon liiveissä moiselle ei tosin ole tarvetta, mutta ainakin noita on siis tarvittaessa helppo soveltaa muuallekin. Valossa on sekä tasainen että vilkkumoodi, ja painokatkaisija on keskellä valoa. Katkaisija on melko jäykkä, mikä on kyllä todella hyvä ominaisuus. Nämä valot siis tuskin sammuvat vahingossa, jos (tai kun!) Halo päättää piehtaroida kesken hommien!

 













Lisäksi tykkään tästä valomallista myös siksi että valo suuntautuu noissa liiveissä ollessaan suoraan ulospäin, eikä vain tiettyyn kapeaan keilaan, kuten useimmat pienet valot. Toivotaan että nuo kestävät käyttöä yhtä hyvin kuin on tähän saakka näyttänyt! 

 

Pimiän putken alkupää!

Tällä viikolla treenasimme ensimmäistä kertaa uudella tiistain porukalla. Joukossa on sen verran Halolle vieraampia ihmisiä, että päätin pienen ilmaisutreenin höystettynä syksyn ensimmäisillä pimeillä ja uusilla maaleilla olevan hyvä harjoitus.

Ja pimiäähän meillä piisasi! Kelikin muuttui sopivasti sateiseksi, ja otsalampun valo tuntui hukkuvan pimeyteen. Tulipahan otettua siis sopivaan saumaan vasta hankitut uudet valot testiin. Niistä tosin taidan kirjoitella myöhemmin!

Treenin aluksi otettu hallittavuusosio sujui muuten hyvin, paitsi että Haloa ihmetytti paikallamakuun aikana hoidettu maalien ohjeistus elekielisine sanankäänteineen. Sitä piti siis nousta ylös ihmettelemään..ihan vaan vähän..

Hommiin lähtiessä virtaa piisasi niin että eka maali ohitettiin vauhdilla ja suunnattiin suoraan rivissä seuraavalle. Maasto oli hirveää ryteikköä, joten melkoisesti saivat tihrustaa sekä koira että ohjaaja että näkivät toisensa. Ilmaisu sujui oikein hienosti ja vauhdikkaasti, mitä nyt ohjaaja oli taas liian hidas liinan kanssa ja koira meinasi livetä lapasesta.

Toisen maalin kohdalla ilma ei näyttänyt liikkuvan yhtään, sillä muutkaan koirat eivät siellä helposti hajua saaneet. Halo oli mennyt nenä maassa metrin päästä maalista. Lopulta pienen bouvierin päässä kuitenkin syttyi lamppu ja maali todettiin löydetyksi! Muttamutta..ohjaaja sen sijaan oli koiralta hukassa. Halo suuntasi pois puskasta parin kymmenen metrin päässä minusta ja jäi ihmettelemään muuta joukkoa että kukas se oikea tyyppi näistä olikaan. Huikkasin että emäntä löytys niinkun täältä suunnalta, ja Hapsiaisen ilme kirkastui (senhän voi tietysti selkeästi nähdä pilkkopimeässä kaikkien naamakarvojen läpi!). Halon oli kuitenkin ihan pakko käydä vielä tarkistamassa myös se maali, että se ei vaan ole livennyt sillä aikaa! Eli siis takaisin maalille ja sieltä suoraan minun luo, vaikka tielle osuneet puut meinasivatkin vähän haitata menoa. Ilmaisu oli aivan hieno. Halo siis päätti jälleen itse aloittaa ketjun alusta kun siihen tuli poikkeama. Sinänsä olen tyytyväinen, että Halo tekee homman täsmällisesti loppuun asti, vaikka tämä säätäminen taitaakin johtua karvakorvienvälin rajallisesta prosessointikyvystä. ;) Joka tapauksessa minun täytyy edelleen huolehtia tarkemmin että olen itse niin näkyvä että tämmöisiä säätämisiä ei tarvittaisi. Josta päästäänkin jälleen niihin valoihin...!

Kolmas eli alkuperäinen eka maali otettiin sitten autoille palatessa, ja sitä pitikin hetki tarkennella. Nyt seurasin enemmän kärppänä pusikossa ryysäävää koiraa ja sijoitin itseni sopivammin paluureitille maalilta. Tässäkään ilmaisusa ei ollut mitään moitittavaa ja intoa tuntui vielä piisaavan.

Ensi kerraksi siis enemmän VALOA mulle ja ehkä niitä peitettyjä maaleja ja lisää maastoa, jossa Halo oikeasti joutuisi tekemään hiukkasen töitä päästäkseen minun luo ilmaisemaan. :)

Treenitavoitteita ja -tarkasteluja

Olen aina ollut ihan toivottoman laiska pitämään treenipäiväkirjaa vaikka yritystä on välillä ollutkin. Kuitenkin sekä treeniblogin että paperiversioiden täyttelyt ovat aina jääneet jossain vaiheessa. Mutta koskapa syksy on uusien asioiden aloittamisen aikaa, päätin taas aloittaa treenipäiväkirjoittelut!

Näin jokin aika sitten jossain pienen lehtijutun Canis Tempus -treenikalenterista. Idea valmiista ja helppokäyttöisestä treenipäiväkirjasta tuntui niin houkuttelevalta, että päätin tilata sellaisen Halolle synttärilahjaksi! Verkkokaupan toiminta oli nopeaa ja toimitus kolahti postiluukkuun jo seuraavana päivänä.



Opus on pieni ja nätti, vaikka olisin tietysti toivonut vähän laajempaa värivalikoimaa pelkän vaaleansinisen sijaan.. ;) Tilaa on vuoden jokaiselle päivälle ja olen jopa huomannut tämän ominaisuuden houkuttelevan treenaamaan edes jotain pientä päivittäin! Valmiit kysymykset tekevät täyttämisestä nopeaa - tosin minulla ainakin meinaa loppua usein treenin analysointitila kesken.



Älyttömän kivaksi maastotreenien kanssa olen huomannut tyhjän ruututilan, johon voi vaikkapa piirtää. Itse kun hahmotan kaikki tilanteet visuaalisesti ja muistan asiat karttamuodossa, piirtelen sekä jäljet että hakutreenit kommentteineen tähän. Tottispiirtelyä pitää vielä treenata! ;) Kuvissa näkyy muuan taannoinen jälkitreeni. Kalenterista löytyy lisäksi tilaa myös tavoitteillei ja niiden tarkastelulle sekä vuosisuunnitelmalle. Ostos on jo muutamassa viikossa osoittanut olevansa hintansa arvoinen!



Pääasiallinen syy alkusyksyn treeni-innostukseen on tosiaan mukavasti sujunut kesän koekausi. Läpäistyjen haun peruskokeiden jälkeen arvoin vielä että treenataanko loppusyksy pääasiassa hakua vai jälkeä, mutta koska en osannut päättää niin treenaamme edelleen molempia. Haku on sen verran hyvällä mallilla, että päätin ottaa vielä loppusyksyn tavoitteeksi haun loppukokeen päiväosion. Hallittavuusosion kanssa saamme tehdä kyllä töitä ihan tosissaan ettei tarvitse kokeessa hävetä, mutta jos ilmaisut jatkuvat samalla mallilla, en usko isompia ongelmia olevan. Pimeäosio jänskättää minua itseäni kuitenkin sen verran enemmän, että jätämme sen suosiolla ensi keväälle. ;)

Jälkihommat ovat sujuneet kauniisti sanottuna vaihtelevasti, joten jatkan myös jälkikokeista haaveilua talven yli. Välillä menee tosi mainiosti ja välillä ollaan ihan hukkateillä. Joten ei muuta kun lisää treeniä! Olen myös löytänyt itseni lueskelemasta FRF-hallittavuuskokeen sääntöjä, joten talvikaudelle taitaa olla suunnitelmissa myös ahkeraa hallittavuusharjoittelua..

Katsotaan saanko kirjoiteltua treeneistä tänne yhtä innolla kuin tuohon pieneen siniseen opukseen, mutta ainakin voin näin syksyn kunniaksi jälleen aloittaa!

Merkillisiä maaleja

Tämän viikon etsintätreeneissä Takukankaalla koitimmekin hieman eriskummallisempia maaleja. Edellisellä viikolla venyttelevä maalihenkilö (ja koira myös) toimi niin hyvin, että päätimme jatkaa hyvin alkanutta sarjaa. Halon treeni otettiin kahdessa osassa, jotta saatiin porukan ajankäyttö optimoitua. Keskityimme ilmaisun hiomiseen ja maalilla käyttäytymiseen, joten kaikki maalit olivat lyhyillä välimatkoilla. Ensimmäiset kaksi olivat melkoisessa tiheikössä, jotta homma ei olisi turhan helppoa. Ensimmäinen maali heilutti käsiään kuin tuulimylly ja Halo taisi todeta, että kipitämpä kiireesti ilmaisemaan kun tuo maali taitaa olla ihan sekaisin. Seuraava oli sitten tutumpi selkää venyttelevä maali viime viikolta, jonka ylösalaisin olevia kasvoja piti hieman etsiä tökkimällä huppua kuonolla. Viimeistään tässä vaiheessa Halo totesi, että nyt on kyllä porukka ihan hullua, tuuhan mamma kiireesti sieltä auttamaan. Ilmaisut tuli siis kauhealla innolla ja sama tohina jatkui näytölläkin. Ei tiennyt pieni bouvier miten päin ratkeaisi liitoksistaan kun oli niin hassua!

Tuumaustauon jälkeen toiselle kierrokselle otettiin ensimmäinen kävelevä maali. Näin ekalla kerralla maali käveli paikoillaan pientä ympyrää. Olimme kaikki valmistautuneet Halon taklaukseen (niin, aina voi välillä yrittää maalin syliin, jos sinne sattuisi mahtumaan) mutta yllätykseksemme sitä ei tullut, vaan sen sijaan aivan kunnollinen ilmaisu. Se olikin hienoa! Viimeinen maali oli jälleen tutumpi makaava henkilö, jonka kanssa ainoa ongelma oli ylimääräinen puolustuskyvyttömän maalin pussailu. Ehkäpä jatkamme jännillä maaleilla vielä ensi viikollakin!