Treenipäiväkirjoitteluun paluuyritys

Treenipäiväkirjakirjoittelut on näköjään olleet tauolla, vaikka treenit ovat jatkuneetkin ahkerasti. Tästäkin viikonlopusta tulikin melkonen treeniviikonloppu, sillä olin mukana järkkäilemässä OSEn perusjuttuja pelastuskoiratoiminnasta -kurssia aloittelijoille ja muuten puuhasta kiinnostuneille. Perjantain luento-osuudesta sain taas itsekin hirmuisesti lisää motivaatiota ja ajatuksia - perusteiden kertailu ei siis oo ikinä pahitteeksi! Siellä mainittiin myös treenipäiväkirjanpidon tärkeydestä, joten yritetääs taas.. ;)

Lauantaina oli vuorossa kurssin treenisessio Päivärinteellä, jossa aloittelijoille oli ensin miljöbana ja sen jälkeen pikkutreenejä kaikille. Muistui taas mieleen, että tuota miljöbanaa (=kaikki koirakot kiertää yhtäaikaa peräkanaa ennalta suunniteltua rasti/esterataa) pitäisi muistaa tehdä omissakin treeneissä.

Halolle lauantain treenit oli varmaankin painajaisen paluu, sillä Halo joutui jälleen vaihteeksi latokuivuriin. Halo on kerran pelästynyt latokuivurin liukasta ja rei'itettyä lattiaa, ja sen jälkeen se on ollut kauhea paikka. Nyt oli taas aika terapioida tätä traumaa! ;) Jo edelliskerralla totesin, että houkuttelu/maanittelu ei ainakaan auta, vaan vain pahentaa asiaa. Nyt oli siis aika ottaa järeämmät keinot käyttöön. En ole siis osannut tukea Haloa oikealla tavalla, joten tällä kertaa tehtiin tarkempi toimintasuunnitelma, jossa Halo tarvittaessa viedään tuolle ikävälle alustalle ja olen itse passiivisempi. Ei siis mitään lärpätystä, vaan hommassa vaan ei ole mitään ihmeellistä. Sitten kun homma toimii, niin siellä syöpötelläänkin mahtavia kanansiipiä! Koskapa tällä emännällä on koiraansa huonompi hermorakenne, niin luovutin treenin hanskaamisen treenikaverin osaavampiin käsiin ja tein itse vaan mitä käskettiin.. ;)

Aluksi Halo käveli hankalalle lattianosalle vähän niinkun vahingossa, mutta sitten vieressä ammottavien reikien kohdalla se huomasi, että voi ei, taas tätä! Tuossa tilanteessa se heittäytyy ihan passiiviseksi, jähmettyy matalaksi paikalleen tai taapertaa katse maassa varovasti eteenpäin. Sitten kun avoimista rei'istä päästiin ohi alueelle, missä reikien päällä oli vielä heinäpaaleja, ei hommassa ollutkaan mitään ihmeellistä, ja Halo pystyi jo ottamaan kontaktia ja syömään namia. Muutaman kerran Halo ehti paeta turvalliselle maaperälle, mutta jatkoi hommaa hieman fyysistä voimaa vaatineen alustalle palautuksen jälkeen. Kanansiivet kelpasivat mainiosti, ja tällä kertaa hommasta ei kehittynyt isoa showta. Yksi askel eteenpäin siis tällä saralla! :)

Sunnuntaiaamuna olikin sitten jälkikauden lopettajaistreenit Osmanlaaksossa, jonne haettiin matkalla pasteijat ja viinerit kahville kaveriksi! Halon jälkeä pidennettiin taas, tällä kertaa huimaan 775 metriin! Maasto oli vaihteeksi vähän helpompaa kangasta ja vanhahkoa hakkuuta. Menomatkalla Halo ilmaisi hienosti myös Allin jäljen lähdön, ja omakin jälki nousi tosi hienosti! Nykyään jäljennostot onnistuvat tosi hyvin, ja ei todellakaan jää epäselväksi, milloin jälki on kohdalla. Jäljestys oli tasaisen varmaa, ja kaikki 5 esinettä Halo löysi hienosti. Esineet ilmaistiin tutulla "nuusk-hauks-plops-kato tämmönen!"-tyylillä. Täytynee ottaa esineiden kertominen sitten talven teemaksi.. Jokaiselta esineeltä meinasi kyllä olla hieman turhan kiire jatkamaan matkaa.

Muutaman kerran jälki oli hieman hakusessa, pahiten paikassa, josta oli lähtenyt jotain metsäkanalintuja. Ei jotenkin ihmetytä.. ;) Kaikki hukkailut Halo kyllä itse korjasi todella hienosti, kun pysähdyin itse ja annoin tarpeeksi tilaa. Nyt alan jo itsekin paremmin nähdä, milloin ollaan oikeasti jäljellä! Halo jaksoi ilman ongelmia, joten matkaa voidaan kyllä pidentää keväällä hyvin. Jäljen loputtuakin olisi vielä ollut kiire jatkamaan.. Tähän on siis hyvä lopettaa tälle syksyä! Josko sitä ens keväänä/(kesänä)/syksynä kokeeseen sitten! :)

Jottei ihan putkeen olis treenit kuitenkaan menny, niin tais kuitenki tulla reissu kenkäkauppaan, sillä vuoden vanhoista Icebugeista tuli vesi läpi. Lunta sais jo kyllä tulla, kyllä tätä pimiää on kateltu jo ihan riittämiin! :)

Halot ja valot varikolla

Tämän viikon tiistain treenit oli Taskilan vihervarikolla. Siellä riittikin edelleen uusia ja jänniä piiloja, sillä paikat ja kamat siellä muuttuvat koko ajan. Hallittavuus ennen omaa vuoroa sujui yllättävän innokkaasti - vielä kun saisi sen metsässäkin toimimaan! ;)

Halusin Halolle vain ilmaisutreeniä, sillä paikasta löytyy sopivan haastavia piiloja. Me kun siis tarvitaan vielä varmuuttaa ilmaisuun niissä tilanteissa, jotka poikkeaa jotenkin "normista". Eka maali oli risulavalla. Halo sai hajun ohi juostessaan ja palasi hienosti tarkentamaan. Maali löytyi hyvin, mutta kertomaan tullessa oli jälleen pienellä koiralla vaikea monivalinatehtävä! Ensin Halo juoksi Outin luo, joka käveli takanani ja hetken arvottuaan onneksi totesi että "eikusittenkitonne!". Itse ilmaisu sujui muuten hyvin.


Toinen maali oli siirtolavakasan päällä Halon ulottumattomissa. Ympärillä oli erilaisia lava- ja laattakasoja, joten ihan iholle ei päässyt oikein miltään puolelta. Olin todella tyytyväinen siihen, miten hienosti Halo työsti maalia. Se jopa itse kiipeili kasoille, ja yritti löytää reittiä kohti vahvempaa hajua. Lopulta autoin hieman ja annoin vinkkiä oikeasta lähestymissuunnasta. Voi sitä riemua kun maali vihdoin hoksattiin! Riemun prosessointi kestikin hetken, ennenkuin Halo muisti että "AINIIN!" ja tuli ilmaisemaan.


Toiselta maalilta lähtiessä todettiin, että kylläpä se vähäkin tuuli taas katosi.  Kolmas maali oli lahoavan kymmenisen metriä korkean hakekasan päällä. Yhtäkkiä tuli kuitenkin melkoinen puhuri, ja vieläpä täsmälleen oikeasta suunnasta. Halo sai hajun kaukaa ja juoksentelikin pian aika vauhdilla pitkin hakekasoja. Tällä maalilla myös ilmaisu meni ihan nappiin, joten siihen oli hyvä lopettaa!

Samalla meillä oli testissä Halon uudet hälytysvalot. Kävin siis muutama viikko sitten Taskulamput.fi:ssä päivittämässä valoja talven varalle. Otin kokeiluun NiteIzen "SpotLit"-avaimenperävalon, joka yllätyksekseni osoittautui liian kirkkaaksi omiin vaatteisiin. Sepä oli siis juuri sopiva Halolle! Valkoiselle valolle täytyi siis käydä ostamassa kaveriksi punainen, että saatiin uudistettua Halon liivien sivuvalot.

Valoissa on metallinen klipsi, joka vaikuttaa jopa melko kestävältä. Halon liiveissä moiselle ei tosin ole tarvetta, mutta ainakin noita on siis tarvittaessa helppo soveltaa muuallekin. Valossa on sekä tasainen että vilkkumoodi, ja painokatkaisija on keskellä valoa. Katkaisija on melko jäykkä, mikä on kyllä todella hyvä ominaisuus. Nämä valot siis tuskin sammuvat vahingossa, jos (tai kun!) Halo päättää piehtaroida kesken hommien!

 













Lisäksi tykkään tästä valomallista myös siksi että valo suuntautuu noissa liiveissä ollessaan suoraan ulospäin, eikä vain tiettyyn kapeaan keilaan, kuten useimmat pienet valot. Toivotaan että nuo kestävät käyttöä yhtä hyvin kuin on tähän saakka näyttänyt! 

 

Esineitä jälellä ja jäläkiä esineillä

Viime sunnuntain jäläkitreeneissä oli huimat 2 koirakkoa (+ 1 hakueliö), joten saimme kaikki kunnon treenit kahdessa osassa.


Halon kanssa on jo pitkään pitänyt tehdä erikseen pelkkää esineilmaisua, jotta sitä saataisiin vahvistettua. Etenkin oudot esineet kun ohitetaan helposti olankohautuksella. Tällä kertaa oli vihdoin aikaa ottaa tämä treeni työn alle. Halo sai siis 8 esinettä metsään n. 10m välein. Esineet lähdettiin hakemaan saman tien. Alussa meinasi haahuiluttaa kun haisua oli joka puolella, mutta onneksi haju tarkentui ekalle esineelle. 6 esinettä Halo ilmaisi itse hienosti - tai siis ottamalla esineen suuhun ja pudottamalla maahan (joo, tälle pitäisi tehdä jotain, mutta ainakin itse huomaan milloin se löytää esineen). Tennispalloa piti tarkentaa ja harkita pitkään, mutta löytyi sekin sieltä. Sitä ei tosin voinut ottaa suuhun, joten se sai vaan intensiivistä tuijotusta. Nostamatta jäivät yllättäen yksi hanska sekä vaikeaksi arveltu puukeppi. Hanskan kohdalla Halolla tosin oli jo selkeästi haju seuraavasta esineestä. Nämä otettiin sitten uudestaan näkölähtönä (vai olisko se näköpudotuksena..) ja edelleenkään keppi ei ollut esine! Kutsuin Halon sitten keppiä ihmettelemään ja kylläpä oli Hapsi varmaan kummissaan! Viimeisenä ollut hanska löytyikin sitten taas hienosti. Taidamme siis jonain päivänä vielä palata tuohon keppiin uudelleen!

Itse jäljestä halusin vaihteeksi helpomman ja lyhyemmän kuin muutamasta edellisestä helv..hellekoitoksesta. Mittaa oli siis tällä kertaa vain 350m ja matkalla 3 esinettä. Ajatus oli nyt vähentää esineitä ja keskittyä tiiviimmin hyvään jäljestämiseen. Lisäksi jälki oli vaihteeksi vähän tuoreempi eli vain tunnin vanha.

Jo jäljelle lähtiessä Halo oli normaalia rauhallisempi - taisi parka miettiä että enkös mää jo tämän päivän hommat hoitanut?! :D Jälki nousi hyvin ja vauhtiakin löytyi edelleen melkoisesti. Ensimmäinen esine meni tosi hienosti. Toisena esineenä oli jälleen pahamaineinen pallo, jota piti tarkentaa pitkään ja hartaasti. Jäljestäminen oli kaikkinensa ihan hyvää ja Haloksi jopa melko tarkkaa. Oikaistun kulman ja keskellä jälkeä tapahtuneen harhailun Halo korjasi itse hienosti. Ennen loppua oli jäljen ainoa tien ylitys, joka normaalista poiketen meinasi vähän mennä sivuun. Aiemmin niissä ei ole ollut mitään ongelmaa, joten liekö syynä ollut sitten jäljen tuoreus. Lopussa kävi harmillisesti niin että Halo bongasi jäljentekijän poistumisjäljen ennen loppuesinettä. Ja siitähän Halo ei olisi luopunut millään! Jouduin lopulta kutsumaan sen takaisin etsimään esineen, että saatiin jälki päätökseen ja koira palkattua. Täytyypä siis muistaa olla tarkkana noiden poistumisjälkien kanssa!

Ulottuvuutta

Syksyn tullen pukkaa aina hirmuinen sisustusvimma. Ja ihan niinkuin keskeneräisiäkin projekteja ei piisaisi niin silti pitää kehittää aina jotain uutta! Tällä kertaa kohteena oli makkari, jonne olen halunnut muuta kämppää seesteisempää fiilistä ja unenomaista tunnelmaa..

 

Jokaisen tytön unelmahan on katosvuode romanttisine verhoineen. Moinen olisi kuitenkin aika koominen viritelmä nykyasuntojen 12 neliön makuuhuoneessa! Onneksi IKEA oli jälleen kekseliäs ja esitti aiheesta nykyaikaisen version uudessa kuvastossaan: http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/categories/departments/bedroom/tools/bedroom_rooms_ideas#/20121_bers11a_01

Idean antama mahdollisuus huoneen tyylin muuttamiseen hetkessä erilaisin kankain ja ripustuksin oli niin houkutteleva, että ajatukseen oli tartuttava! Niinpä IKEAsta lähti mukaan verhotankoa. Pidennettävästä versiosta riitti hyvin kaksi 160cm pätkää, jotka extra-kiinnikeparilla saatiin helpo(hko)sti kattoon. Viimeinen silaus tehtiin Kärkkäisen irtoverhotangonnupeilla.

Saman tien täytyi suunnata myös Eurokankaaseen, sillä laiskana verhojenvaihtajana kotoa ei löytynyt sopivaa ylimääräistä kangasta. Ja niinhän siinä sitten kävi että "more is more"-periaate iski ostoksilla ja palasin kotiin mukanani 11m harmaata organzaa. Palakorin 50 euron kilohinta ei päätä huimannut, joten olihan se otettava kun halvalla sai valmiiksi sopivan kokoiset palat. ;)

Säntillisyyteen taipuvainen ihminen sai aikansa vääntää että organzametrit asettuivat aloilleen, ja lopputuloksesta tuli jokseenkin hiukkasen mahtipontinen! :D Mutta kuten todettua - tyyli on helppo vaihtaa vaikka fiiliksen mukaan. Lopputulos kirvoitti puoliskostakin tähän saakka syvällisimmän sisustukseen liittyvän kommentin: "Kyllähän se tuo tähän huoneeseen ulottuvuutta."

Mission accomplished! ;)

Syksyn satoa

Tänään oman puun omenista kehkeytyi piirakka. Ne kun olivat sen verran kirpakoita että ei niitä huvikseen paljaaltaan syönyt! ;) Huomatkaa toki kuvassa oleva kaiken-mahdollisesti-syötäväksi-kelpaavan virallinen valvoja.

 

 

Minun mielestä THE omenapiirakka tehdään Mamman Marjapiirakan ohjeella, jonka jouduin jälleen Äitiltä tarkistamaan, sillä sitä ei taaskaan löytynyt reseptiarkistoista. Ajattelin jakaa reseptin täällä niin on edes yksi paikka mistä sen jatkossa löydän!

 

150 g voita

1 dl sokeria

1 muna

1,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl grahamjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Sekoitetaan ja tasoitellaan vuoan pohjalle.

Lisätään haluttu määrä omppuja viipaleina tai näin pienten omppujen tapauksessa vaikka puolikkaina! ;)

2 dl rahkaa

1 muna

0,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

Sekoitetaan ja levitetään piiraksen päälle.

Paistetaan 200C asteessa 30-40 minuuttia.

  

 

Tulipas hyvää! 

 

Pimiän putken alkupää!

Tällä viikolla treenasimme ensimmäistä kertaa uudella tiistain porukalla. Joukossa on sen verran Halolle vieraampia ihmisiä, että päätin pienen ilmaisutreenin höystettynä syksyn ensimmäisillä pimeillä ja uusilla maaleilla olevan hyvä harjoitus.

Ja pimiäähän meillä piisasi! Kelikin muuttui sopivasti sateiseksi, ja otsalampun valo tuntui hukkuvan pimeyteen. Tulipahan otettua siis sopivaan saumaan vasta hankitut uudet valot testiin. Niistä tosin taidan kirjoitella myöhemmin!

Treenin aluksi otettu hallittavuusosio sujui muuten hyvin, paitsi että Haloa ihmetytti paikallamakuun aikana hoidettu maalien ohjeistus elekielisine sanankäänteineen. Sitä piti siis nousta ylös ihmettelemään..ihan vaan vähän..

Hommiin lähtiessä virtaa piisasi niin että eka maali ohitettiin vauhdilla ja suunnattiin suoraan rivissä seuraavalle. Maasto oli hirveää ryteikköä, joten melkoisesti saivat tihrustaa sekä koira että ohjaaja että näkivät toisensa. Ilmaisu sujui oikein hienosti ja vauhdikkaasti, mitä nyt ohjaaja oli taas liian hidas liinan kanssa ja koira meinasi livetä lapasesta.

Toisen maalin kohdalla ilma ei näyttänyt liikkuvan yhtään, sillä muutkaan koirat eivät siellä helposti hajua saaneet. Halo oli mennyt nenä maassa metrin päästä maalista. Lopulta pienen bouvierin päässä kuitenkin syttyi lamppu ja maali todettiin löydetyksi! Muttamutta..ohjaaja sen sijaan oli koiralta hukassa. Halo suuntasi pois puskasta parin kymmenen metrin päässä minusta ja jäi ihmettelemään muuta joukkoa että kukas se oikea tyyppi näistä olikaan. Huikkasin että emäntä löytys niinkun täältä suunnalta, ja Hapsiaisen ilme kirkastui (senhän voi tietysti selkeästi nähdä pilkkopimeässä kaikkien naamakarvojen läpi!). Halon oli kuitenkin ihan pakko käydä vielä tarkistamassa myös se maali, että se ei vaan ole livennyt sillä aikaa! Eli siis takaisin maalille ja sieltä suoraan minun luo, vaikka tielle osuneet puut meinasivatkin vähän haitata menoa. Ilmaisu oli aivan hieno. Halo siis päätti jälleen itse aloittaa ketjun alusta kun siihen tuli poikkeama. Sinänsä olen tyytyväinen, että Halo tekee homman täsmällisesti loppuun asti, vaikka tämä säätäminen taitaakin johtua karvakorvienvälin rajallisesta prosessointikyvystä. ;) Joka tapauksessa minun täytyy edelleen huolehtia tarkemmin että olen itse niin näkyvä että tämmöisiä säätämisiä ei tarvittaisi. Josta päästäänkin jälleen niihin valoihin...!

Kolmas eli alkuperäinen eka maali otettiin sitten autoille palatessa, ja sitä pitikin hetki tarkennella. Nyt seurasin enemmän kärppänä pusikossa ryysäävää koiraa ja sijoitin itseni sopivammin paluureitille maalilta. Tässäkään ilmaisusa ei ollut mitään moitittavaa ja intoa tuntui vielä piisaavan.

Ensi kerraksi siis enemmän VALOA mulle ja ehkä niitä peitettyjä maaleja ja lisää maastoa, jossa Halo oikeasti joutuisi tekemään hiukkasen töitä päästäkseen minun luo ilmaisemaan. :)

Pihan syyspuuhia

Omenapuu alkoi muistutella sadosta pudottelemalla ensimmäiset kypsät hedelmänsä, joten heräsimme huomaamaan että omenat voisi varmaankin poimia! Satoa tuli hienot 700g - puu kun on siis vasta viime vuonna istutettu! Tänä kesänä kirvat ovat olleet puupoloisen haittana, joten täytyy miettiä ensi kesälle sotasuunnitelmat valmiiksi niitä vastaan..



Tänään oli operaationa krookuksensipuleiden istutus omena- ja kirsikkapuun alle. Sitä kuitenkin edelsi melkoinen kitkemissavotta, sillä rikkaruohot olivat jälleen ehtineet vallata alaa.



Omenapuun alla mehitähtien seurana viihtyy myös karhunsammal. Sammalet ovat niin sympaattisia, että niitä en raaski kitkeä! :)



Kirsikkapuu valmistautuu syksyyn omenapuuta maltillisemmin. Sitä kirvat ovat vaivanneet onneksi kaveriaan vähemmän.



Kirsikkapuun alle istutin loppukesästä lusikkamaksaruohoa. Täytyy toivoa että se joko leviää nopeasti tai löydän sitä jostain ensi kesänä lisää! :D Toivotaan myös että keväällä esiin pukkaa paljon krookuksia!

Sillä sipuli!

Ensi kevään (ja kesän!) kukkaloisto vol. 1 hankittu! Etupihalle on tekeillä perennapenkki, jonka perustaminen on edennyt hi-taaas-ti..silloin kuin muilta kiireiltä ehtisi työntää kätensä multaan, näyttää mulle iskevän aina joku flunssa tai muu tauti. Näin ollen näyttää siltä, että olen tyytyväinen jos saan tämän syksyn aikana iskettyä penkkiin edes nyt hankitut kukkasipulit!



Tulppaanit olivat ensimmäisenä ostoslistalla. Penkin värimaailma tulee olemaan purppura-pinkki-punainen violetilla höystettynä. Tulppaanilajikkeista lähes musta Queen of Night oli jo kauppaan lähtiessä must-have-juttu, ja sen lisäksi ostoskoriin tiensä löysivät värinsä perusteella ihanat Negrita ja Jazz.

Tulppaanien lisäksi penkkiin on tarkoitus tulla kuunliljaa, värililjaa, rantakukkaa sekä ukkolaukkaa. Ainakin. Ukkolaukaksi otin Purple Sensation -lajikkeen ja liljoista mukaan tarttuivat loistavan väriset Star Gazerit. Tarkoitus oli hankkia keisarinpikarililjoja, mutta ne olivatkin hiukkasen kalliimpia kuin olin ajatellut!



Krookukset puolestaan hankin takapihalle omena- ja kirsikkapuun alle. Lähes kaikki krookussipulit näyttivät tulevan värimix-pusseissa, joista onneksi pitkän pähkäilyn jälkeen löytyi myös sellainen versio, joka ei sisällä sitä iänikuista keltaista.. ;)

Treenitavoitteita ja -tarkasteluja

Olen aina ollut ihan toivottoman laiska pitämään treenipäiväkirjaa vaikka yritystä on välillä ollutkin. Kuitenkin sekä treeniblogin että paperiversioiden täyttelyt ovat aina jääneet jossain vaiheessa. Mutta koskapa syksy on uusien asioiden aloittamisen aikaa, päätin taas aloittaa treenipäiväkirjoittelut!

Näin jokin aika sitten jossain pienen lehtijutun Canis Tempus -treenikalenterista. Idea valmiista ja helppokäyttöisestä treenipäiväkirjasta tuntui niin houkuttelevalta, että päätin tilata sellaisen Halolle synttärilahjaksi! Verkkokaupan toiminta oli nopeaa ja toimitus kolahti postiluukkuun jo seuraavana päivänä.



Opus on pieni ja nätti, vaikka olisin tietysti toivonut vähän laajempaa värivalikoimaa pelkän vaaleansinisen sijaan.. ;) Tilaa on vuoden jokaiselle päivälle ja olen jopa huomannut tämän ominaisuuden houkuttelevan treenaamaan edes jotain pientä päivittäin! Valmiit kysymykset tekevät täyttämisestä nopeaa - tosin minulla ainakin meinaa loppua usein treenin analysointitila kesken.



Älyttömän kivaksi maastotreenien kanssa olen huomannut tyhjän ruututilan, johon voi vaikkapa piirtää. Itse kun hahmotan kaikki tilanteet visuaalisesti ja muistan asiat karttamuodossa, piirtelen sekä jäljet että hakutreenit kommentteineen tähän. Tottispiirtelyä pitää vielä treenata! ;) Kuvissa näkyy muuan taannoinen jälkitreeni. Kalenterista löytyy lisäksi tilaa myös tavoitteillei ja niiden tarkastelulle sekä vuosisuunnitelmalle. Ostos on jo muutamassa viikossa osoittanut olevansa hintansa arvoinen!



Pääasiallinen syy alkusyksyn treeni-innostukseen on tosiaan mukavasti sujunut kesän koekausi. Läpäistyjen haun peruskokeiden jälkeen arvoin vielä että treenataanko loppusyksy pääasiassa hakua vai jälkeä, mutta koska en osannut päättää niin treenaamme edelleen molempia. Haku on sen verran hyvällä mallilla, että päätin ottaa vielä loppusyksyn tavoitteeksi haun loppukokeen päiväosion. Hallittavuusosion kanssa saamme tehdä kyllä töitä ihan tosissaan ettei tarvitse kokeessa hävetä, mutta jos ilmaisut jatkuvat samalla mallilla, en usko isompia ongelmia olevan. Pimeäosio jänskättää minua itseäni kuitenkin sen verran enemmän, että jätämme sen suosiolla ensi keväälle. ;)

Jälkihommat ovat sujuneet kauniisti sanottuna vaihtelevasti, joten jatkan myös jälkikokeista haaveilua talven yli. Välillä menee tosi mainiosti ja välillä ollaan ihan hukkateillä. Joten ei muuta kun lisää treeniä! Olen myös löytänyt itseni lueskelemasta FRF-hallittavuuskokeen sääntöjä, joten talvikaudelle taitaa olla suunnitelmissa myös ahkeraa hallittavuusharjoittelua..

Katsotaan saanko kirjoiteltua treeneistä tänne yhtä innolla kuin tuohon pieneen siniseen opukseen, mutta ainakin voin näin syksyn kunniaksi jälleen aloittaa!

Bloggadroid

Lisäksi ajattelin testata josko kännykkäbloggaus toisi kirjoittelun ja erityisesti kuvien lisäämiseen puhtia!

Kuten näkyy niin tekstien lisääminen on helppoa - kuvien hieman haastavampaa. Osuiskohan ens kerralla koordinaatisto oikeinpäin. ;)

Päivittelyä

Blogihommat ovat olleet jäissä, koska allekirjoittanut on ollut kertakaikkiaan tietoteknisten ongelmien lannistama. Blogi alkoi vuodenvaihteen aikaan jumittamaan syystä x, joka löytyy joko palvelusta, käyttäjän koneesta tai käyttäjästä itsestään (eihän se nyt kyllä oikeesti voi tuo viimeinen olla..). Tekstien ja etenkin kuvien lisääminen oli lähes mahdotonta, kun se hävisivät ennen julkaisua. Lisäksi sivut latautuivat itselläni äärettömän hitaasti. Nyt kun intoa on tauon jälkeen taas kertynyt, päätin vaihtaa blogin ulkoasun yksinkertaisempaan (ja syksyisen raikkaaseen!) ja katsoa jos homma pelittäisi paremmin. Ja nyt ainakin näyttää siltä!

Alkavalle syksylle on paljon suunnitelmia, eritoten Halon treenien ja muutenkin pelastuskoiratoiminnan puitteissa. Kesäkauden koetavoitteiden saavuttaminen toi huimasti lisää motivaatiota treenaamiseen, joten treenipäiväkirjakirjoittelullekin olisi jälleen tarvetta. Katsotaan siis mitä tuleman pitää! ;)