BOOYH

15 viikkoa täynnä ja joku on vaihtanut meidän söpön pentupalleron pitkäkoipiseen honkkelikoiraan. Kokoa on siis tullut jälleen huimasti lisää ja etutassut yltää jo keittiön työtasoille, kuten olemme saaneet huomata. Kuvassa Halon kainalossa on ehdoton suosikkilelu, pehmovinku. Halon lempparimetkuihin kuuluu edelleen hypätä salaa sohvalle kun silmä välttää (kuten kuvasta voi päätellä niin poika maastoutuu sohvaan mainiosti) ja viikonloppuna Halo huomasi pääsevänsä jo myös sängylle. Sitä temppua ei kyllä onneksi ole uusittu enää. Yksinollessaan Halo ei ole edelleenkään tuhonnut vielä mitään, mitä pidän kyllä pojan aktiivisuuden huomioon ottaen melkoisena ihmeenä. Nyt kun tuli sanottua niin katsotaanpa mitä huomenna tapahtuu...

Sisäsiisteys on jo hyvällä mallilla, yöpissoja ei ole tullut kohta viikkoon enää, mutta työpäivän aikana kyllä vielä ehtii tulla hätä. Vahtivietti on noussut myös jo selkeästi esiin, mutta ainakin toistaiseksi se rajoittuu ainoastaan omalle pihalle. Pimeän aikaan pihalla kaikki mahdolliset "tunkeilijat" pitää koittaa haukkua, mutta esimerkiksi ovikelloon sen sijaan ei reagoida vielä oikeastaan ollenkaan. Sisällä vahtimistehtäviä hoitaa siis edelleen Maxwell-katti, joka murisee aina ovikellon soidessa.

Halo on myös kehittänyt hassuja tapoja. Parasta huvia ulkoillessa on nykyään varjojen metsästys. Siihen passaa niin isäntäväen kuin myös omakin varjo. Lemppariherkkua on nykyään mandariini, ja aina kun joku kuorii mandariinia niin pieni koira on salamana paikalla katsomassa, josko sieltä yksi pala liikenisi. Ajan käydessä pitkäksi Halo viihdyttää itseään (ja meitä) pistämällä nenän kiinni seinään ja puhisemalla ja tuhisemalla minkä keuhkosta lähtee. Siitä selkeästi vaan kuuluu niin kiva ääni. Kotona Halo on onneksi melko hiljaista poikaa, mutta tavaramerkiksi on jo kehittynyt aina etenkin heräämiseen jälkeen kuuluva miehekäs BOOYH-mylväisy. Ääni on ihan käsittämättömän huvittava ja parhaimmillaan se toistetaan haukotusten lomassa useaan otteeseen.

Vihdoinkin lunta!

Viime yönä vihdoinkin saatiin kunnon lumipeite tänne "pohjoiseenkin". Pakkasia on aina välillä ollut, mutta sitten on taas iskenyt kauhea kurakeli sateineen. Lumi on Halosta tosi kivaa, kun siihen voi sukeltaa ja sitä voi syödä aina janon yllättäessä! Kävimmekin tänään rämpimässä jo kunnon umpihankilenkin, joka väsytti kyllä pienen koiran hyvin tehokkaasti. Todella reippaasti Halo kyllä eteni vaikeassakin maastossa, kunhan vain märkien ojien yli pääsi turvallisesti sylissä.

Perjantaina kävimme ensimmäisellä rokotuksella. Samalla tuli matkustettua myös ensimmäistä kertaa bussilla ja taaperrettua Oulun keskustan läpi. Bussissa Halo matkustaa vielä ilmaiseksi niin kauan kuin syliin mahtuu (minun kanssa ei siis kyllä kovin kauaa..) ja bussin hälinä yllättäen saikin pikkumiehen kyllä paremmin hiljaiseksi ja rauhalliseksi kuin henkilöautolla matkustettaessa. Keskustassa oli paljon valoja ja liikennettä ja tietyömaita siltoineen, mutta kaiken Halo selvitti kylmäpäisesti. Ainoastaan vieressä pauhanneet tuomiokirkon kellot saivat Halon säpsähtämään, mutta muutaman kumauksen jälkeen nekin oli vaarattomiksi todettu.

Eläinlääkäritäti oli tosi kiva kun siltä sai namiakin. Hampaiden katsomisesta Halo meinasi ensin olla kyllä vähän eri mieltä, mutta rokotuspiikkiä pieni koira ei sen sijaan edes huomannut. Halon korvia täytyy seurailla, kun ne meinaavat vähän punoittaa, mutta mitään tulehdukseen viittaavaa ei ainakaan vielä onneksi havaittu. Eläinlääkäri löysi pojalta vain yhden laskeutuneen kiveksen, joten myös tätä tilannetta täytyy seurata. Samalla käynnillä saimme kutsun eläinlääkäriaseman pentukerhoon, johon pääsemme ottamaan osaa kahden viikon päästä. Innolla odotamme uusien pentukavereiden tapaamista ja eläinlääkärin opastusta eri hoitotoimenpiteisiin!

Pienten tottelevaisuustreenien lisäksi kotona ollaan opeteltu jo myös muutamia temppuja, joiden oikeaoppisesta opettamisesta Äipänkään ei tarvitse niin paljoa stressata. Halo osaa melko hyvin jo vilkuttaa ja käskystä haukkuminen on tosi kivaa! Hiljaa-käsky puolestaan ei tietenkään muistu vielä mieleen yhtä hyvin. Viimeisimpänä olemme alkaneet opetella Äippää vasten hyppäämistä hali-käskyllä.